Fantom Zone ilmestyy 1.10.
Tyrnävällä perustettu Jolly Jumpers on seikkaillut jo 28 vuoden ajan maisemissa, jotka äkkiseltään ajatellen ovat kaukana yhtyeen synnyinseudusta. Pääasiallisen biisintekijän Petri Hannuksen muotokieli nojaa amerikkalaiseen perinnemusiikkiin, ja hänen lauluissaan Shooting Star, Voodoo Woman, Colorado, Palomino ynnä muut eksoottiset nimekkeet saavat tuekseen liki puhdasoppisen sekoituksen countrya, bluesia ja rockia.
Jolly Jumpersin sielunmaisemaa voisikin Hannuksen mielestä nimittää "Tyrnävänjoki Deltaksi", sikäli kuin Tyrnävä vertautuu myyttiseen Mississippi-joen suistoon.
"Me rocksukupolveen kuuluvat olemme omaksuneet amerikkalaisen populaarimusiikin", hän selittää. "Muoto tulee helposti sieltä. Jos olisin kasvanut eri vuosikymmenellä, niin meiltä kysyttäisiin, että miten teillä on tuo argentiinalainen tango taustalla."
Ulkokohtaisesta apinoinnista ei silti ole kyse. Amerikkalainen traditio ei merkitse Hannukselle pelkkää satumaata, vaan sillä on kytköksensä ympäröivään todellisuuteen. Avainsana on sisäistäminen.
"Musa syntyy siitä, mitä kantaa sisällään. Siellä sekoittuvat sekä satu että todellisuus. Kaikkea, mistä laulan, ei tietenkään ole oikeasti tapahtunut, mutta jos uni, kuvitelma tai toive sisäistyy todellisuudeksi, niin siitä pystyy tekemään uskottavan biisin. Kun Robert Johnson lauloi ´Hellhound on my trail´, hän koki sen todeksi ja pystyi laulamaan siitä. Vaikka asiat verhoaisi kielikuviin, niihin tulee uskottavuutta."
"Biisien kirjoittaminen on vahvasti tarinankerrontaa, mutta mun suuhun eivät sovi tarinat, joissa ei ole mitään sisältöä. Mutta totta kai se on myös satumaailmaa. Yhdenlaista satumaailmaahan koko rokkitouhu on: aikuiset miehet lättähattujen hommissa", laulaja naurahtaa.
Kahdeksannella Fantom Zone -albumilla sisäistäminen on tuottanut alakuloista ja mietiskelevää jälkeä. Biiseihin ovat suodattuneet lähipiirissä sattuneet kuoleman- ja sairaustapaukset sekä onnettomat ihmiskohtalot, joihin lastensuojelutyötä tekevä Hannus joutuu tutustumaan ammatikseen.
"Eihän työtä voi suoranaisesti siirtää musiikkiinsa, mutta totta kai sekin vaikuttaa. Jotkin tarinat ovat hyvinkin suoraan todellisuudesta. Ne jätän itselleni salaisuudeksi. Tavallaanhan tämä on myös leikkiä, mutta leikkiä vakavilla asioilla, ja asioilla, joita täytyy kunnioittaa."
Sadunomaisemman materiaalin yhteyksiä todellisuuteen havainnollistaa hyvin Fantom Zonen avausraita, kahlevankien hakuniskujen säestyksellä alkava The Number, jossa myyttinen hengenmies kehottaa kuulijaa mieluummin ylistämään herraa kuin pelaamaan pahan puolella.
"En ole uskovainen, mutta ydinsanoma on, että paholainen tai paha yrittää repiä meitä koko ajan mukaansa ja tuhota maailmaa. Jos pitemmälle mennään, niin se biisi voi olla saastuttamista tai ylipäänsä tuhoamista vastaan. Nykyään on paljon helpompi valita paha kuin hyvä. Pitäisi vaivautua miettimään, miten maailmasta voi tehdä omalta osaltaan vähän paremman paikan, eikä olla välinpitämätön toisia ihmisiä ja luontoa kohtaan."
"Ihmiset muuttuvat koko ajan röyhkeämmiksi ja itsekkäämmiksi. Ne rakentavat valtavia palatseja, ajavat citymaastureilla, näyttävät keskisormea, jos kilistää pyöränkelloa. Aikuisetkin ovat rajattomia ja jotenkin hukassa. Kaikki perustuu hyödyn tavoittelemiseen."
The Numberin edustama moraalinen huoli esiintyy Hannuksen biiseissä usein. Hän myöntää piirteen lisääntyneen iän myötä. Tietoisuuden kasvu on tapahtunut esimerkiksi oman tyttären varttumisen kautta.
"Kun muistelee, miten itse samanikäisenä kasvoin Tyrnävällä, turvallisessa maalaisympäristössä, niin kyllähän sitä miettii, miten maailma on nyt erilainen."
Nykyinen asuinpaikka, Tuusulan Hyrylä, on toistaiseksi Tyrnävän kaltainen maalaiskylä. Mutta Tuusulassa sijaitsee myös Jokela, jossa vajaa vuosi sitten tapahtunut kouluammuskelu vetää Hannuksen vieläkin hiljaiseksi. Keskustelu musiikin ja todellisuuden yhteydestä kohtaa rajansa.
Haastattelu päättyy. Kauhajoelta tulevat uutiset ryöpsähtävät silmille. Hannus soittaa saman tien takaisin.
"Tässä mennään nyt."
