Viime tapaninpäivän tsunami vei 560 ruotsalaisen hengen. Rauhanaikaa lähes kaksisataa vuotta eläneessä kuningaskunnassa tapahtuma aiheutti samanlaisen kansallisen sokin kuin silloin kun satoja ruotsalaisia upposi Estonian mukana Itämereen kymmenen vuotta sitten.
Viranomaisten ja johtavien poliitikkojen toiminta herätti heti onnettomuuden jälkeen kiivaan keskustelun niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Syytökset olivat samansisältöisiä: onnettomuuden vakavuuteen herättiin myöhään, tiedotus oli surkeaa ja hengissä selvinneiden evakuoinnit lähtivät liikkeelle hitaasti.
Suomessa keskustelu tsunamista on hiljentynyt kesäkuun jälkeen, jolloin presidentti Martti Ahtisaaren johtama tutkintalautakunta jätti raporttinsa. Se näki hallituksen ja viranomaisten toiminnassa puutteita, mutta raportin voi sanoa antaneen näille synninpäästön. Selvityksen ydinsanoman voi tiivistää arvioon, jonka mukaan kukaan 178 menehtyneestä suomalaisesta ei olisi pelastunut, vaikka viranomaiset olisivat toimineet toisin.
Ruotsissa julkistettiin torstaina vastaavanlainen raportti. Sen sisältö on johtavien poliitikkojen kannalta suorastaan tyrmäävä. Luultavasti koskaan ennen Ruotsin pääministeri ei ole saanut yhtä kovaa arvostelua kuin tutkimuskomission edustajat nyt esittivät.
Perustavana puutteena komissio piti sitä, ettei hallituksen kansliassa ollut minkäänlaista toimivaa kriisijohtoa. Komission päätelmä oli yksiselitteinen: päävastuussa puutteista on pääministeri Göran Persson. Raportti ruotii nimeltä mainiten suuren poliitikko- ja virkamiesjoukon tekemiset eikä silitä päitä: vääriä tilannearvioita, vastuun siirtelyä, hämmästyttävää passiivisuutta. Esimerkiksi ulkoministeri Laila Freivaldsilla ei selvityksen mukaan ole tapana vapaalla ollessaan seurata uutisia. Raportti päättelee, että puutteet lisäsivät uhrien ja omaisten fyysisiä ja henkisiä kärsimyksiä.
Heti raportin julkistamisen jälkeen Ruotsin valtiopäivillä nähtiin pääministeri Perssonin julkinen anteeksipyyntö. Oppositiolle ja osalle uhrien omaisista se ei kuitenkaan riittänyt. Ruotsissa vaadittiin torstaina sekä pää- että ulkoministerin eroa, ja tulossa voi olla myös luottamuslauseäänestys.
Suomesta katsottuna tsunami synnyttää Ruotsissa yhä hämmästyttävän vahvoja tunnekuohuja. Siihen vaikuttaa ilmeisesti historia. Ruotsissa on totuttu siihen, että valtio pystyy aina ja kaikkialla vastaamaan kansalaistensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Jos käy toisin, olennaisimmaksi nousee löytää syylliset.
paakirjoitus@kaleva.fi