On sanottava heti kärkeen: syksyn kohukirja, Maarit Tyrkön (nyk. Huovinen) Presidentti ja toimittaja, on sekä puoleensavetävää että luotaantyöntävää luettavaa. Tiiliskiveä kyllä ahmii himokkaasti, mutta samalla kertaa se maistuu ajoittain tunkkaiselta.
Puoleensavetävä kirja on siksi, että se tuo kiistatta aivan uudenlaista lisätietoa presidentti Urho Kekkosesta, etenkin kansalainen Kekkosesta, hänen pitkän valtakautensa loppuvuosista ja historiasta tuttujen tapahtumien taustoista.
Kekkonen pyysi Tyrkköä kirjoittamaan Kekkosesta kirjan ihmisenä. Tähän asti olemme nähneet Kekkosen yksityisestä puolesta korkeintaan väläyksiä. Nyt valtiomiehestä tehdään inhimillinen ihminen, heikkouksineen kaikkineen.
Luotaantyöntävän kirjasta tekee se, kuinka ”sairasta” meininkiä Kekkosen tasavallassa noina vuosina, 1976–81, oli pahimmillaan. Paljon siitä on tiedetty, mutta tämän jälkeen tiedetään enemmän.
Kekkosella oli pitkään kova kunto ja rautainen terveys. Samassa kunnossa, jossa UKK oli loppukaudellaan, presidentti tai ministeri ei voisi olla kuitenkaan nykymaailmassa enää virassaan kovin pitkään. Viimeistään media estäisi sen.
Nykyään ei olisi mitenkään mahdollista, että tiedotusvälineet vaikenisivat kollektiivisesti presidentin terveysongelmista tai pitkän ja kostean lounaan jälkeen tapahtuneesta putoamisesta koskeen kalareissulla.
Voisiko salassa pysyä enää myöskään se, että presidentti ottaisi unilääkettä kymmenkertaisen annoksen ja olisi vähällä kuolla? Tämä kaikki sattui Kekkoselle.
Samatenolisi mahdotonta, että presidentillä, tai kellään muullakaan isokenkäisellä, olisi nykymaailmassa Tyrkön kaltaista salaista luotettua, joka kirjoittelisi mielitietystään myötäsukaisia juttuja Suomen Kuvalehteen tai mihin tahansa julkaisuun. Moiseen harvan (pää)toimittajan moraali enää taipuisi.
UKK oli ainakin yhdessä tapauksessa Tyrkön haamukirjoittaja: presidentti ”bloggasi” Tyrkön nimissä. Presidentti Sauli Niinistölle on kunniaksi, että hän alkoi blogata omalla nimellään.
Presidentti ja toimittaja on paikoitellen hyvinkin intiimi. Tällaiselle intiimiyden tasolle ei ole käsittääkseni menty tasavallan presidenttejä koskevassa kirjoittelussa. On hyvä kysymys, pitäisikö mennäkään, edes vuosikymmeniä jälkikäteen.
Intiimiydessä on kaksi tasoa: Kekkosen ja 47 vuotta nuoremman Tyrkön suhde, jonka laatu jää lukijan mielikuvituksen varaan. Välillä hyvinkin tiivis yhdessäolo ja vielä tiiviimpi yhteydenpito alkoi rouva Sylvi Kekkosen kuoleman jälkeen. Asuipa Tyrkkö kumppanuuden alussa Kekkosen asunnossakin.
Ahdistavinta kirjassa on yksityiskohtainen kerronta Kekkosen ja hänen rakastajattarensa Anita Hallaman perinteisestä suhteesta. Suorastaan sydäntä särkevää on rouva Hallaman puolison, suurlähettiläs Jaakko Hallaman Kekkoselle lähettämä kirje, jossa hän pyytää presidenttiä lopettamaan suhteen A:n kanssa. (UKK käyttää kirjeissään tätä lyhennettä.)
Kekkonen pui kaveriensa kanssa, mitä tehdä rakastajattarelleen. Läpi tihkuu Hallaman ja Tyrkön keskinäinen mustasukkaisuus. ”A moitti Sinua, teet minusta liiaksi propagandaa... A pitää itseään yleisön, kansalaisten, silmissä minun mielitiettynäni,” Kekkonen vuodatti Tyrkölle Anitan marmatusta. ”Eikö Anita päästä irti? Ei päästä. Eikö presidentti ryhdistäydy. Ei ryhdistäydy!”, Tyrkkö kirjoittaa.
Kohukirjaajoittui sopivasti ajankohtaan, jolloin tuli täyteen 30 vuotta Kekkosen kuolemasta. Vaikka kirja kertoo paljon, välillä jää miettimään, jääkö jotakin olennaista vieläkin kertomatta. Intiimiyden taso on kyllä vähintäänkin riittävä.
UKK oli presidenttinä vaikeissa oloissa ja selviytyi valtaosin kunnialla. Kirja tekee silti entistä selvemmäksi, että hänen kautensa venyi ylipitkäksi. Muutama vuosi vähemmän olisi ollut perusteltua peri-inhimillisistä syistä. Vanhuus ei tullut Urkillekaan yksin.
Ehdin nähdä Kekkosen lähietäisyydeltä kerran, syksyllä 1977. Silloin en tiennyt mitään hänen terveyshuolistaan. Huomioni kiinnitti se, kun hän satutti (huononäköisyyttään?) puhujapöntössä kätensä reaktiosta päätellen tulikuumaan lukulamppuun.
Tuosta olisi pitänyt osata tehdä johtopäätös, ettei kaikki ollut kunnossa. Presidentti ja toimittaja vahvistaa, ettei ollut.6
Kolumni