Kolumni

Työ­voi­ma­pu­lan al­laai­van vääriä rat­kai­su­ja

Maa on kääntymässä yhtäaikaisesta työn ja työvoiman pulasta vallitsevaan työvoimapulaan. Näin meille ovat kertoneet monet jämerät todistajat vakuuttavin sanoin. Pulan torjunta onkin sitten mitä on.

Maa on kääntymässä yhtäaikaisesta työn ja työvoiman pulasta vallitsevaan työvoimapulaan. Näin meille ovat kertoneet monet jämerät todistajat vakuuttavin sanoin. Pulan torjunta onkin sitten mitä on.

Nurinkurista varautumista tulevaan vaivaan on lopettaa kannattavaa tuotantoa siellä, missä vapaata ja työhän todella halukasta väkeä on runsaasti. Stora Enson tolkutonta päätöstä ajaa sellutehdas alas Kemijärvellä on perusteltu hatarasti, mutta toki muilla kuin työvoimaan liittyvillä syillä. Niitäkään ei silti pitäisi ohittaa.

Tehtaiden sulkeminen ja koneiden pysäyttäminen missä tahansa on hankalaa. Mieli on varmasti vereslihalla myös eteläsuomalaisilla irtisanottavilla. Heillä on kuitenkin jonkinmoisia mahdollisuuksia saada korvaava työpaikka. Muuten ei voi olla, kun siellä on kuulemma monella alalla pulaa väestä.

Kemijärvellä on toisin. Niin on myös Kajaanissa, jossa UPM pysäyttää yhden koneen ja lomauttaa sen pyörittämisestä huolehtineet.

Oli täysin paikallaan, että Lapin maaherran Hannele Pokan järjestämässä uudenvuoden juhlassa puhuttiin terävästi Stora Enson ratkaisusta. Vaikka uutta vuotta otetaan vastaan enimmäkseen parempaan huomiseen uskoen, tiedossa olevien hankaluuksien unohtaminen olisi itsensä pettämistä.

Maaherra itse sanoi kovan faktan kuten se on: valtio on vetäytymässä Lapista. Niin on. Johtavat poliitikot ovat unohtaneet syrjäseudut yleensäkin.

Valtio ja Stora Enso eivät tietenkään ole sama asia. Mutta kyllä ministerit voisivat hiillostaa yhtiötä, joka sai Kemijärven tehdasta rakentaessaankin nauttia valtion kehitysalue-eduista.

On siinä vähän kyse suuren omistajan omasta politiikastakin, vaikka päätösvallan korostetaan olevan yhtiön hallituksella ja erityisesti asioita Lontoon horisontista tarkkailleella toimitusjohtajalla. Niin etäältä katsellen moni vaikuttava tekijä jää pimentoon.

Kemijärvellä on vapaan työvoiman lisäksi myös vapaita asuntoja. Eteläisessä Suomessa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla asunnoistakin on pulaa.

Sellutehtaan lopettaminen Kemijärvellä sotiikin monin tavoin valtakunnan kokonaisetua vastaan. Suurta hulluutta on moukaroida kerrostaloja matalaksi yhtäällä ja koettaa toisaalla pystyttää alueelle haalittaville ihmisille kalliita koteja.

Edes se ainoa Stora Enson johdon julki lausuma perustelu, eli muiden tehtaiden puuhuollon turvaaminen Kemijärven tehtaalta vapautuvalla raaka-aineella ei vakuuta. Ei Oulun tai Kemin tehtailla ole puupulaa. Joka ei usko, voi käydä juttelemassa vaikka Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen johtajan Niilo Piisilän kanssa. Hän lyö kenelle tahansa pöytään rätingit, jotka osoittavat kuitupuuta kasvan Pohjois-Suomessa tuntuvasti yli nykyisen tarpeen.

Asia on tietysti toinen, jos noilla tehtailla aiotaan ryhtyä käyttämään puuta roimasti nykyistä enemmän. Sellaisista suunnitelmista ei ole kerrottu.

Varmaan pula tekijöistä on täyttä totta joillakin seuduilla. Mutta kovasti näyttää siltä, että meillä ei osata hyödyntää olemassa olevia mahdollisuuksia. Tuotannon hajauttaminen on monilla aloilla mahdollista. Nokia sitä on osannut harrastaakin, kohtuullisella menestyksellä.

Monella muullakin olisi alihankinnan tehostamiseen ja alueellistamiseen edellytykset, mutta ei ole osaamista eikä kaiketi oikein haluakaan. Valtion päättäjätkin harrastavat alalla enemmän puheita kuin tekoja.