Suomea uhkaa jo lähivuosina pula työvoimasta. Asia on tiedetty jo pitkään, mutta siihen on varauduttu kehnosti.
Suuret ikäluokat aiheuttavat jälleen harmaita hiuksia yhteiskuntasuunnittelijoille. Niiden eläkkeelle lähtöön ei ole kunnolla varauduttu, vaikka aikaa olisi ollut. 90-luvulla päättäjien energia meni laman jälkien paikkaamiseen ja työttömyyden puolittamiseen, tosin ilman toivottua tulosta. Tässä ilmapiirissä puheita uhkaavasta työvoimapulasta ei ole otettu vakavasti tai sitten ongelmaan ei ole jaksettu paneutua riittävän painokkaasti.
Nyt on herätty kylmiin numeroihin. Vuodesta 2000 vuoteen 2015 työelämästä poistuu noin miljoona henkilöä vanhuus- ja muille eläkkeille, ja myös kuolema korjaa satoaan. Työikäisten määrä kääntyy laskuun 2010. Tuon vuoden jälkeen vain 65 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa. Uusia työntekijöitä tarvittaisiin vuosittain 10 000-20 000 henkilöä enemmän kuin mitä työmarkkinoille tulee uutta väkeä. Ensimmäisenä työvoimapula vaivaa hoitotyötä ja palvelualoja.
Työministeriön projektiryhmä on etsinyt keinoja, joilla työmarkkinoille saataisiin nopeasti lisää työntekijöitä. Piileviä työvoimaresursseja halutaan kaivaa esiin työttömien, opiskelijoiden ja vajaakuntoisten sekä jopa vanhuuseläkkeellä olevien keskuudesta. Ehdotetut toimenpiteet maksavat, mutta vielä kalliimmaksi tulee, jos ei tehdä mitään. Suuri ikäluokka ennätti laatia itselleen sellaiset eläke-edut työttömyysputkineen, ettei 65 vuoden eläkeikä tai paluu työelämään ilman rahallisia etuja houkuta.
Työttömät ovat suurin työvoimareservi. Työministeriön tilastoimien noin 300 000 työttömän joukossa on kuitenkin noin 180 000 sellaista työtöntä, joita on vaikea saada työelämään. Tämä työttömien kova ydin on käytävä läpi yksilö yksilöltä.
Valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmän on kyettävä esittämään keinoja, joilla suuri osa työttömistä työllistyy ja työttömyysaste saadaan painettua Ruotsin ja Itävallan sekä muiden Suomeen verrattavien maiden tasolle. Ellei se muuten onnistu, on vaikka hyväksyttävä se, että pienipalkkaisille työntekijöille maksetaan yhteiskunnan varoista tukea ansiotulon päälle. Parempi tukea kehnosti kannattavaa työtä kuin olla tekemättä mitään.
Työmarkkinaneuvos Matti Sihton työryhmä patistaa kohentamaan työttömien työkykyä, tukkimaan eläkeputken ja kehittämään työelämää niin, että työtä jaksetaan tehdä nykyistä pitempään. Ongelmana kuitenkin ovat yritysten ja työnantajien kovat asenteet. Ikääntyvät saavat yleensä ensimmäisinä lopputilin, kun työvoimaa vähennetään tuotannollisten syiden takia. Asenne on kansantaloudellisesti kestämätön.
Yhteiskunnan on tultava yrityksiä vastaan. Tuoretta eläkepakettia voisi korjata niin, että työnantajilla ei olisi esimerkiksi eläkemaksujen vuoksi estettä pitää töissä tai palkata ikääntyviä henkilöitä. Opiskelijoille työryhmä suunnittelee keppiä ja porkkanaa, jotta he valmistuisivat nykyistä nopeammin. Yksi keino on korottaa opintorahaa, jotta opiskelijan ei tarvitsisi rahoittaa työnteolla opiskeluaan.
Kotikonstit eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös aktiivista ulkomaalais- eli siirtolaispolitiikkaa. Suomi vastaanottaa hädässä olevia pakolaisia, mutta maahan tarvitaan myös uutta työvoimaa. Siksi onkin vahinko, ettei uutta ulkomaalaislakia saatu voimaan ennen vaaleja.
Työryhmän esittämät keinot ovat kalliita. Jos esimerkiksi kolmannes vajaakuntoisista tarvitsee työllistyäkseen jatkuvaa tukea, se tietäisi vuosittain vajaan 40 miljoonan euron lisäkustannuksia. Hintavia ovat muutkin esitykset.
Tästä huolimatta työvoimareservin aktivointi on kannattavaa. Se vasta käy kalliiksi, jos talouskasvu hidastuu työvoimapulan takia. Silloin vaarantuvat jo hyvinvointivaltion perusteetkin.