Irtisanomisten aalto on pyyhkäissyt yli maan. Monet yhtiöt hiovat tuloskuntoa uutta nousua odotellessaan. Teleoperaattori Elisan päätös vähentää yli 900 henkeä on silti poikkeuksellisen raju.
Kuluttajien usko oman taloutensa kehitykseen on tuoreen luottamusindikaattorin mukaan edelleen vahva, mutta näkemykset Suomen taloudesta ja työttömyydestä ovat melko synkkiä. Monissa tutkimuksissa hyvinkin oikeaan osuneet yksityisten kansalaisten arviot lienevät nytkin kohdallaan. Kotitalouksilla menee keskimäärin hyvin, mutta työttömyys junnaa korkealla, kun lukuisat suuretkin yritykset sanovat väkeä irti.
Metsäyhtiö M-real ilmoitti perjantaina vajaan 200 henkilön vähentämisestä. Varsinainen hätkähdyttäjä on kuitenkin tällä viikolla ollut teleoperaattori Elisa, joka poistaa palkkalistoiltaan 900 henkilöä. Kaikkiaan konsernin palveluksessa on nyt 7 300 työntekijää. Heistä vähennetään yli 10 prosenttia. Yhtiössä ei voida puhua enää edes luonnollisella poistumalla hoidettavasta karsinnasta, kun aiemmat noin 200 ihmisen vähennykset toteutettiin enimmäkseen ikääntyneimpiä eläkeputkeen siirtämällä.
Elisa on malliesimerkki yrityksestä, joka on viime vuosina laajentunut lukuisia yrityskauppoja tehden. Samalla konserniin on kiistatta kertynyt myös paljon päällekkäistä työtä. Uusi toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila joutuu laittamaan yhtiötä kuntoon. Elisa onkin tänä vuonna päässyt niukasti plussan puolelle, kun se vielä viime vuonna tuotti tappiota.
Oikeutettua on silti kysyä, ovatko kaikki irtisanomiset tarkoin harkittuja, vai haetaanko kovilla ratkaisuilla sijoittajien luottamusta ja pörssikurssin nousua. Eräissä väkeä vähentäneissä yhtiöissä on tänäkin vuonna havaittu, kuinka irtisanomisia seuraa väen vähittäinen lisäys. Onpa pois potkittujakin kutusuttu takaisin työhön, kun kaikki tehtävät eivät muuten ole tulleet hoidetuiksi.
Tempoileva työvoimapolitiikka rumentaa yrityksen ulkoista kuvaa. Jos asiakkaat eivät kuitenkaan ryhdy sen takia suuressa määrin hyljeksimään yritystä ja kilpailukyky paranee merkittävästi, huonot uutiset unohtuvat melko pian.
Yrityksen johto vastaa aina teoistaan omistajille. Siksi ammattiyhdistysliikkeen toivomus päästä yhdessä työnantajajärjestöjen kanssa opastamaan yrityksiä työvoimapolitiikassa on vailla realismia. Oli ymmärrettävää, että työnantajapuoli torjui oitis SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen ehdotuksen irtisanomisten ehkäisyyn tähtäävistä neuvotteluista.
SAK on itsekin lasikaapissa irtisanomisia paheksuessaan. Järjestö sanoi alkusyksystä irti Kiljavan opistostaan seitsemän työntekijää tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin vedoten. Syyt ovat tuttuja yritysmaailmasta.
Kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi saikin herkullisen tilaisuuden muistuttaa asiasta perjantaina. Hän meni tulkinnassaan jopa niin pitkälle, että arveli järjestön antaneen yrityksille selkeän signaalin, että kannattavakin konserni - jollainen SAK on - saa sanoa väkeä irti. Sasin mukaan SAK:n olisi ollut tyylikkäämpää ehdottaa keskusjärjestöjen välisiä neuvotteluja irtisanomisten hillitsemisestä ennen oman väkensä vähentämistä.
Suomessa irtisanomiset eivät johda niin koviin taloudellisiin korvauksiin kuin monissa muissa Euroopan maissa. Irtisanomissuojan tiukentamisesta käytävä keskustelu kiihtyy väistämättä silloin, kun suuret väen vähennykset hallitsevat uutisia. Yritysten kannattaa muistaa se. Jos mielialat kuumuvat liikaa, vaatimukset muuttutat helposti harkitsemattomiksi päätöksiksi. Yhdetkin ylimitoitetut potkut ovat liikaa.