"Koskelankylän Walo on ollut kuuluisa tanssipaikka, jonka uumenissa on syntynyt monta rakkaustarinaa ja pitkään kestäneitä avioliittoja. Sääntöjenkin mukaan Walolla saa ottaa toisesta kiinni niin painisalilla kuin liukkaalla tanssilattiallakin", Walo ry:n varapuheenjohtaja Osmo Hekkala virittää juhlatunnelmaa.
Koskelankylää ei enää Oulun kartalta löydy, mutta Walo on yhä paikallaan Ketjutiellä entistä ehompana 2004 remontin jäljiltä. Walon ulkopinta on punainen kuten aate, joka on kannatellut sitä sata vuotta.
Tiistaina 2. helmikuuta talolla juhlitaan sekä urheiluseura Riennon että Koskelankylän Walon satavuotispäiviä.
"Ensi viikon juhlassa olemme pyrkineet noudattelemaan samanlaista ohjelmaa kuin sata vuotta sitten talon vihkiäisjuhlassa", Hekkala kertoo.
Varsinainen satavuotisjuhla on 27. marraskuuta ja siihen mennessä talon historiasta ja yhdistyksen toiminnasta valmistuu Antti Kivimäen kirjoittama kirja.
Remonttirahat tanssimalla
Oulun ainoalla säilyneellä työväentalolla on pitkä ja kunniakas historia, jota Walon yhdistys vaalii kuin silmäteräänsä.
Jäseniä yhdistyksessä on kolmisenkymmentä, joista moni jo kolmannessa polvessa mukana toiminnassa.
"Olemme kulttuuriyhdistys emmekä keskity jäsenhankintaan. Tärkein tehtävämme on työväenkulttuurin ja perinteen vaaliminen sekä rakkaus ja huolenpito rakennusta, Waloa kohtaan. Kaikki tietävät, että olemme vasemmistolainen yhdistys, vaikka emme mihinkään puolueeseen virallisesti kuulukaan", juhlavuoden toimikunnan jäsenet Hekkala, Kivimäki, Jukka Meriläinen ja Antero Mikkonen listaavat arvot järjestykseen.
Tärkeä päätös Koskelankylän Walon tulevaisuuden kannalta tehtiin 2000-luvun alussa. Moni olisi purkanut työväentalon jo 1960-luvulla.
"Talo kunnostettiin ja sisätilat restauroitiin rahalla, joita olimme säästäneet kymmeniä vuosia. Talo kirjaimellisesti tanssittiin kuntoon - tansseista ne rahat saatiin. Maltaita maksoi, mutta hengissä selvittiin. Ulkopuolista rahoitusta emme saaneet", Hekkala kertoo ja täsmentää, ettei Waloa suinkaan kunnostettu sijoitusmielessä, vaan rakkaudesta.
Waloa pidetään yllä tuloilla, joita taloa käyttävät yhdistykset, seurat sekä yksityiset juhlien järjestäjät maksavat. Työväentalon käyttäjiä on viikoittain lähes tuhat.
Painissa
maan kärkeä
Riennon alku lausuttiin 1910, kun Koskelankylän Työväenyhdistys perusti seuran urheiluhaluisille nuorille. Työväenyhdistys oli perustettu muutamaa vuotta aikaisemmin.
Riento on niittänyt mainetta useissa eri urheilulajissa, mutta alusta asti mitaleja tehtailtiin ennen muuta hiihdossa ja painissa.
Nimekkäitä miehiä on paininut niin Suomen kuin Euroopankin mestaruusmolskeilla, yhtenä heistä Euroopan mestari Mika Lindgren. Luokkasen viidestä painijaveljeksestä Suomen mestaruuden voitti Jouni.
"Riento on ollut myös naispainin uranuurtaja, Sirpa Saarela yhtenä parhaista", Mikkonen kertoo.
"Luokkasen veljekset saavuttivat yli sata arvokisamitalia", Mikkonen muistelee. Mies tietää seuran historiasta kaiken, mitä on tarvis tietää.
Nykyään Riento toimii liikuntaseurana. Jäseniä on nelisensataa. Walon kellariin 1950-luvulla rakennetussa painisalissa on yhä molskit paikallaan ja 40-50 nassikkaa seuran painitoiminnassa mukana.
Riennon nimissä lentopalloa ja salibandyä pelataan oululaisten koulujen liikuntasaleissa ja Kempeleessä. Suunnistus on seuran ohjelmassa vahvana ja talvisin järjestään hiihtokilpailu lapsille. Tänä vuonna perinteiset kylähiihdot hiihdetään Oulu-laivan lähimaastossa Möljällä 20. maaliskuuta.
Koskelankylän työväenyhdistyksen nimissä otettiin aikoinaan vilkkaasti kantaa myös kaupungin ajankohtaisiin asioihin. Walolla tehtiin tärkeitä päätöksiä aatteen nimissä.
Yhdistys otti aikanaan kantaa myös Kajaani Oy:n Toppilan sellutehtaan hajuhaittoihin, jotka tuntuivat Koskelankylän perällä saakka.
"Vaadimme, että hajuhaitat on saatava kuriin. Perkule, lopettivat ja purkivat koko tehtaan", Hekkala muistelee tehtaan kohtaloa. Takaisku oli kova, koska moni koskelankyläläinen perhe sai elantonsa Toppilan tehtaalta.