Kokoomuslainen Sauli Niinistö pyrki vuonna 2006 tasavallan presidentiksi kahdella iskulauseella. Niinistö esiintyi ”työväen presidenttinä” ja painotti ”vastakkainasettelun ajan olevan ohi”.
Niinistö sai varsinaisena vaalipäivänä enemmän ääniä kuin sak:laisen ammattiyhdistysliikkeen kasvatti Tarja Halonen (sd.), mutta Halonen säilytti asemansa tasavallan presidenttinä ennakkoäänien tuoman etumatkan turvin.
Vuonna 2012 Niinistö nousi Halosen seuraajaksi – ja maanantaina hän lunasti lupauksiaan pitämällä puheen SAK:n edustajakokouksen avajaisissa Tampere-talossa.
Niinistö puhui ay-edustajien edessä tavalla, johon sisältyi verhottua kritiikkiä työnantajia kohtaan.
Presidentti uskoo luovuuden korostuvan tulevaisuuden työssä.
– Haluaisin painottaa muutamia täysin inhimillisiä ominaisuuksia, asenteita. Me kaikki tiedämme, kuinka tärkeää luovuus on, mutta aika usein tuntuu tulevan sellainen vivahde, että luovia voivat olla vain tekniikan tohtorit. Tämähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Minun elämänkokemukseni mukaan jokaisessa toimessa, työssä tai yksittäisessä tehtävässäkin voi soveltaa luovuutta. Työn suorittaja usein tuntee parhaiten, miten juuri hänen tehtävänsä olisi joustavimmin hoidettavissa. Se merkitsee myös tuottavuuden lisääntymistä, Niinistö arvioi.
Presidentti vaati suomalaisia työnantajia antamaan tilaa luovuudelle.
– Minun sanomani on ollut työnantajille se, että kannattaa miettiä, eikö viisas työnantaja anna tilaa ja vapautta. Se nimittäin on luovuuden esille nousemisen edellytys, että työmaalla on tilaa ja vapautta toteuttaa omaa ajattelua. On sitten kysymys pienestä tai suuresta tehtävästä.
Presidentti Niinistö: ”SAK on ollut Suomen asialla”
Tampereella perustettua SAK:ta Niinistö kiitteli Suomen asialla olemisesta.
– 109 vuoden ajan SAK on ollut omilla arvoillaan ja lähtökohdillaan Suomen asialla, Niinistö arvioi.
Presidentti Niinistö muisteli 1990-lukua, jolloin hän toimi kokoomuksen puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä.
– Silloinkin oli varmasti väkeä, johon puheenjohtaja Lyly [SAK:n Lauri Lyly] viittasi, joka sanoi, että eivät kaikki asiat kuulu työmarkkinajärjestöjen pöytään, ja taidan olla kiitoksen velkaa, ettet maininnut nimeltä ketään, presidentti hauskuutti sak:laista yleisöä, osoitti sanansa Lauri Lylylle ja sai spontaanit aplodit sadoilta ay-aktiiveilta.
– Silloin syntyi pitkäaikaisia työmarkkinasopimuksia. Niillä oli selvästi merkitystä yli ja ohi määränsä. Ne vaikuttivat yleiseen tunnelmaan sillä tavalla, että ne loivat ennalta-arvattavuutta muutoin kovin hämärältä näyttäneeseen tulevaisuuteen. Kaikki, mistä tiedetään etukäteen, on äärettömän tärkeää myöskin talouden kokonaissuunnan kannalta. Sanalla sanoen ne loivat luottamusta tulevaisuuteen, Niinistö muisteli 1990-lukua.
Niinistö antoi jo puolionnittelut sopimuksesta
Historiallisen pohjustuksen jälkeen Niinistö siirtyi kiittelemään kilpailukykysopimusta.
– Varmasti moni täällä ajattelee, että siinä on katkeraa kalkkia. Sitten tuolla toisissa kammareissa ehkä tuumaillaan, että ehkä vähän jäi pienen puoleiseksi. Tunnelmat varmasti kattavat toinen toisensa; sillä tavallahan sopimuksia syntyy. Jotenka tässä yhteydessä esitän mielelläni ainakin puolionnittelut syntyneestä sopimuksesta, ja katsotaan sitten viikonloppuna, että toivon mukaan pääsee esittämään ihan täydet onnittelut, presidentti Niinistö viittasi siihen, että Metalliliiton valtuuston pitää vielä hyväksyä ratkaisu, jotta se syntyy.
Niinistö muistutti kuulijoitaan vuoden 2007 jälkeisestä talouskehityksestä. Presidentin keräämien tilastojen mukaan julkiset menot ovat kasvaneet reaalisesti noin 15–20 prosenttia, palkat nousseet 9 prosenttia ja ostovoima vahvistunut 5 prosenttia.
– Luvuissa ei sellaisenaan ole mitään pahaa. Päinvastoin. Ne kaikki ovat tuottaneet hyvää, mutta suuri kysymys liittyy siihen, että meillä ei ollutkaan niitä resursseja. Samana ajankohtana bkt reaalisesti aleni viidellä prosentilla, elikkä resurssit supistuivat, mutta käyttö lisääntyi. Tämä johti selvään epäyhtälöön, ja näen nyt sillä tavalla, että kilpailukykysopimus merkitsee selkeää käännettä siihen, miten olemme ajatelleet ja toimineet viimeiset kahdeksan vuotta. Voi olla, että käänne joidenkin mielestä on todellakin liian pieni tai vaatimaton, mutta aivan selvästi käänne on aina käänne, Niinistö korosti.
Niinistön mielestä käänne jää puolittaiseksi, ellei se lisää luottamusta, kuten 1990-luvulla hänen mukaansa tapahtui.