Torstaina julkistettu ikääntymisraportti kaataa kylmää vettä niskaan niille, joiden haaveena on päästä eläkkeelle nuorena ja vankan kuukausitulon turvin. Näiden asioiden yhdistäminen käy entistä vaikeammaksi.
Satojentuhansien työelämässä olevien suomalaisten unelmana on päästä hyvävoimaisena eläkkeelle ja alkaa tehdä niitä monia asioita, joita "oikeasti" haluaa tehdä. Ajattelutapa kertoo toisaalta henkisesti vireydestä, toisaalta siitä, että työelämässä on paljon vialla. Jos kansalaiset viihtyvät työssään, vapaalle pääsyynkään ei ole niin suurta hinkua.
Torstaina julkistettu valtioneuvoston kanslian tekemä laaja ikääntymisraportti ei anna ainakaan lisäsytykkeitä kansalaisten haaveisiin pitkistä vapaista vuosista työuran jälkeen. Näin siksi, että samaan aikaan kun kansalaisten elinvuodet lisääntyvät, olisi myös pidennettävä työuria. Tähän pitää raportin mukaan päästä siitä yksinkertaisesta syystä, että jos nykyistä eläkepolitiikkaa ei muuteta, valtion tulot eivät riitä menoihin. Siinä tapauksessa seurauksena olisivat muun muassa vaatimattomat eläkkeet ja kehnot hyvinvointipalvelut.
Raportissa tämän uhkan torjumiseksi esitetyt keinotkaan tuskin tavallista kansalaista ilahduttavat: yleistä eläkkeellejäänti-ikää on nostettava usealla vuodella, työttömiksi joutuneiden ikääntyneiden nykyisenlainen eläkeputki on katkaistava, osa-aikaeläkkeen ehtoja on tiukennettava, ja verotukeen oikeutettujen yksilöllisten eläkevakuutusten ehtoja on kiristettävä. Raportin laatijoiden mukaan nykyiset ehdot ovat yksinkertaisesti liian anteliaita.
Vaikka syntyvyys Suomessa on länsimaisessa mitassa vähintään kohtalaisella tasolla, muusta Euroopasta poikkeava väestörakenne merkitsee sitä, että Suomi ikääntyy nyt nopeammin kuin muut maanosan maat. Kasvavista eläkemenoista syntyvään vajeongelmaan työryhmä hahmotteli eläkepolitiikan muutosten ohella kaksi muutakin ratkaisuvaihtoehtoa: verojen nostamisen ja hyvinvointivaltion etujen leikkaamisen.
Nämäkään vaihtoehdot tuskin kansalaisia innostavat. Verojen korotukset eivät muutenkaan ole mikään kansantalouden virkiste, ja hyvinvointipalveluiden leikkaaminen lienee äänestäjille vielä tuskallisempi ajatus kuin eläke-etujen nirhaus.
Selviöltä vaikuttaa nyt ainakin se, että työttömyyseläkkeelle ja osa-aikaeläkkeelle pääsy vaikeutuu. Näin siksi, että samana päivänä kun ikääntymisraportti esiteltiin, työmarkkinajärjestöt kertoivat päässeensä sopuun osa-aikaeläkkeen ja työttömyyseläkeputkien alarajan nostosta vuoden 2011 alusta. Kymmenien miljardien eurojen lainanoton tarpeesta perjantaina väläyttäneelle valtiovarainministeriölle ajatuksen luulisi ainakin sopivan.
Ristiriitaista ajankohtaista taustaa tavoitteille eläkeiän nostosta luo kuitenkin se, mitä työmarkkinoilla juuri nyt tapahtuu: kymmenissä suomalaisyrityksissä sorvataan paraikaa väenvähennyspaketteja, joilla pusketaan vapaaehtoisesti tai puolipakolla eläkkeelle alle kuusikymppistä työväkeä.
Erityisen tarkasti pitää harkita sitä, miten työkyvyttömyyseläkkeeseen puututaan. Sen ehtoja ei pidä yksisilmäisesti kiristää. Suomalaisilla työpaikoilla on jo nyt liian paljon fyysisesti ja henkisesti loppuunpalaneita ihmisiä, joiden paikka olisi työelämän ulkopuolella. Tätä ongelmaa ei pidä lähteä korjaamaan lisäämällä ihmisten kiusantekoa vaan yksinomaan ennalta ehkäisevin toimin eli terveyttä ja työkykyä ylläpitävin keinoin.