Työ­tur­val­li­suus pa­ran­tu­nut

Merkittävimmät panostukset maatilan työturvallisuuteen tehdään tuotannon suunnitteluvaiheessa. Tilan turvallisuustasoa voidaan parhaiten parantaa huolehtimalla työntekijöiden työssä jaksamisesta pitkällä aikavälillä, mikä tarkoittaa myös riittävää lepoa lyhytkestoisten sesonkitöiden aikaan.

Ennen koneita. Touko- ja puintitöissä sattuu paljon työtapa-turmia. Kuvassa hevosvetoinen niittokone työssä Oulun Osuuskaupan maatilalla Kiviniemen Vesalassa vuonna 1943.
Ennen koneita. Touko- ja puintitöissä sattuu paljon työtapa-turmia. Kuvassa hevosvetoinen niittokone työssä Oulun Osuuskaupan maatilalla Kiviniemen Vesalassa vuonna 1943.
Kuva: Arkisto

Merkittävimmät panostukset maatilan työturvallisuuteen tehdään tuotannon suunnitteluvaiheessa. Tilan turvallisuustasoa voidaan parhaiten parantaa huolehtimalla työntekijöiden työssä jaksamisesta pitkällä aikavälillä, mikä tarkoittaa myös riittävää lepoa lyhytkestoisten sesonkitöiden aikaan.

Yksikään maatiloilla sattuva henkilö- tai omaisuusvahinkoon johtava työtapaturma ei ole ennalta määrätty, mutta jokainen tapaturma on torjuttavissa. Teknisen vian tai inhimillisen virheen syntymiseen voidaan vaikuttaa ja vähentää sen todennäköisyyttä.

Toimistopäällikkö Erkki Eskola Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) työturvallisuusyksiköstä tiivistää työturvallisuuden kannalta tärkeät ohjeet kolmeen perusasiaan. Ensiksi on tärkeää, että maatalousyrittäjä on itse kunnossa lähtiessään työhön. Toiseksi se, että koneet ovat kunnossa, kun työt aloitetaan ja kolmanneksi se, että yrittäjä osaa käyttää koneita.

"Jos sitten joku menee rikki, tulee se korjata myös heti. Nämä ovat yleisiä neuvoja, mutta perusasioista kaikki kuitenkin lähtee", Eskola toteaa.



Vakavat työtapaturmat ovat vähentyneet


Vuonna 2002 maatalousyrittäjille sattui yli 6 600 Melan rekisteröimää työtapaturmaa. Tapaturmista neljäsosa luokiteltiin vakaviksi eli niistä aiheutui vähintään 31 vuorokauden sairasloma. Luku on edelleen korkea, jos sitä verrataan palkansaajapuolelle, jossa vain joka kymmenes työtapaturma oli vakava.

Maataloudessakin on suunta Eskolan mukaan onneksi ollut parempaan päin. Kokonaismäärän lisäksi myös suhteutettu tapaturmamäärä tuhatta henkilöä kohden on laskenut.

Pahimmillaan 1990-luvun alussa tapaturmia on 85 kappaletta tuhatta henkilöä kohden, kun suhdeluku on nyt noin 70 tapaturmaa.

Suuri osa sekä lievistä että vakavista tapaturmista sattuu samoissa työvaiheissa ja samojen välittömien aiheuttajien takia. Karjanhoitotyöt nousevat tilastoissa voimakkaasti esille. Naiset loukkaantuvat lypsytyössä joko jalkoihin lehmien astuessa jalalle tai käsiin lehmien puskiessa.

Miehet loukkaantuvat yleisimmin koneiden huolto- ja korjaustöissä, joissa tulee paljon käsitapaturmia. Myös touko- ja puintityössä sattuu paljon työtapaturmia. Ne kohdistuvat erityisesti jalkoihin ja selkään.



Työturvallisuudesta tietoa on saatavilla


Tuoreessa Työtehoseuran Vakavat työtapaturmat maatiloilla - Tapaturmien syyt ja ehkäisykeinot -maataloustiedotteessa käsitellään keskeisiä työturvallisuutta edistäviä toimenpiteitä maatilan eri työtilanteita varten. Tiedotteessa tarkastellaan erityisesti maatiloilla sattuvien vakavien työtapaturmien syitä ja ehkäisykeinoja.

Työturvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä pohditaan myös Melan nettisivuilla varsin yksityiskohtaisesti. Sieltä löytyvät eriteltynä muun muassa kalastus, poronhoito, koneelliset työt sekä karjanhoito. Eskola suosittelee maatalousyrittäjille sopimusta työterveyshuollon kanssa, jolloin tilan työolosuhteita selvitetään yhdessä työterveyshoitajan kanssa.

"Onneksi noin puolet viljelijöistä on tehnyt työterveyshuollosta sopimuksen. Se on oikein hyvä tapa löytää tiloilta vaarallisia paikkoja."

Ilmoita asiavirheestä