Verrattuna viime vuoteen asiat maassa sujuvat hyvin. Vuosi sitten maaliskuussa työttömyysaste oli 7,7 prosenttia ja tänä vuonna se oli tiistaina julkistettujen lukujen mukaan 6,8 prosenttia. Alaspäin siis mennään näissä tilastoissa, kuten kuuluukin.
Mutta ei ehkä sittenkään enää sitä vauhtia, mihin jo ehdittiin tottua. Kuukausi sitten helmikuussa työttömyysaste oli 6,4 prosenttia eli vähemmän kuin nyt. Tällaisen muutoksen voi vielä laittaa kausivaihtelun ja satunnaissyiden piikkiin. Kuitenkin Tilastokeskuksen mukaan kausi- ja satunnaisvaihteluista puhdistettu työttömyyden trendiluku oli sekä helmi- että maaliskuussa sama eli 6,2 prosenttia.
Nämä tiedot viittaavat siihen, että pitkään jatkunut työttömyyden lasku olisi pysähtymässä. Mitään lopullisia johtopäätöksiä ei kannata näiden mahdollisesti virhemarginaaleihin menevien lukujen perusteella vielä tehdä. On odotettava seuraavia kuukausia.
Kannattaa kuitenkin huomata, mitä Nordea arvioi maanantaina. Pankki alensi ensi vuoden talouskasvun ennustettaan rutkasti alaspäin ja varoitti samalla, että työttömyyden kasvu uhkaa pysähtyä ja työttömyys jäädä polkemaan paikalleen.
Talouspuheisiin on nopeasti ilmestynyt uutta harmaata sävyä, kun Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt pilvi alkaa varjostaa Eurooppaakin. Suomen työttömyyden hidastuminen on ennen muuta ollut kiinni hyvästä talouskasvusta. Nyt perustekijät ovat muutoksessa.
Tosin yksi perustekijä on sekin, mistä ohjelmajohtaja Rauno Vanhanen Kalevan haastattelussa maanantaina puhui. Suuret ikäluokat ovat lähtemässä eläkkeelle ja työikäinen väestö vähenee. Ammattitaitoista väkeä koskeva työvoimapula näyttää väistämättä olevan edessä, ja tarvitaan sekä kotimaista työvoimareserviä että maahanmuuttajia paikkaamaan aukkoja.
Näkymät siis ovat osin ristiriitaisia. Väestön eläköityminen on kuitenkin suoraan tilastoista näkyvä tosiasia, ja se osaltaan avaa uusia työpaikkoja. Näin ollen työttömyys ei hevin pääse kääntymään ainakaan voimakkaaseen nousuun, elleivät suhdanteet romahda täysin. Sellaista ei ole näkyvillä.
Edelleenkin ratkaisemattomana ongelmana pysyy, että avoimia työpaikkoja on yli 50 000 ja työttömiä lähes 200 000.
Työelämän tarpeita ja työvoiman todellisuutta ei millään saada kohtaamaan toisiaan, vaikka vuosia on yritetty.