Työttömyys alenee hitaasti, mutta johdonmukaisesti. 200 000 työttömän rajan alittuminen on tärkeä saavutus.
Kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että Suomen työttömyysluvut ovat yhä liian korkealla ja että ne alenevat liian hitaasti. Tyytyväisyyteen ei ole vieläkään varaa, mutta samalla on aihetta panna merkille, että työttömyystilastot ovat jo pitkään ja johdonmukaisesti kehittyneet parempaan suuntaan.
Tuoreissa heinäkuun tilastoissa alitettiin jo 200 000 työttömän raja tilastokeskuksen laskentatavan mukaan. Kausivaihtelusta puhdistettu työttömyysluku on tosin korkeampi. Vaikka tämä hallitus tuskin pääsee 100 000 uutta työpaikkaa ja 75 prosentin työllisyysastetta koskeneisiin tavoitteisiinsa, kuilu poliittisten lupausten ja todellisuuden välillä saattaa silti jäädä siedettävän kapeaksi.
Suomi ei ole enää pitkään aikaan kuulunut työttömyydessä Euroopan pahimpien kriisimaiden joukkoon. Sitä ei tosin voi lukea Suomen ansioksi, vaan koko Euroopan heikkoudeksi. Sekä kaikkien 25 EU-maan että euroalueen maiden työttömyyden keskiarvo on lähes yhdeksän prosenttia. Suurista maista esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa ja Saksassa mennään kymmenen prosentin tuntumassa, ja Puolassa työttömiä on huikean paljon eli yli 17 prosenttia työvoimasta.
Suomen vertailukelpoiset luvut ovat runsaan prosenttiyksikön verran EU:n keskiarvojen alapuolella. Ne ovat kuitenkin kaukana kärkisijoista; esimerkiksi Tanska, Britannia ja Hollanti pystyvät pitämään työttömyytensä alle viidessä prosentissa.
Suomen talous kokonaisuudessaan on jo vuosia ollut yksi läntisen Euroopan parhaista. On selvä ristiriita siinä, että pitkään kohtuullisen hyvänä jatkunut talouskehitys ei ole kyennyt alentamaan työttömyyslukuja tämän enempää. Tämä kertoo, että työttömyyden ongelma on lukkiutunut syvälle suomalaisen yhteiskunnan rakenteisiin. Tähän asti käytettyjä keinoja ei siksi voi pitää riittävinä, sillä Suomella pitäisi olla edellytykset päästä vielä parempaan. Työttömyyslukujen alentaminen näinä varsin vahvan kansantalouden aikoina on yhä suuri kansallinen haaste.
Ruotsissa pääministeri Göran Persson on, turhautuneena omien työllistämislupaustensa epäonnistumiseen, luvannut nyt tuhansia uusia työpaikkoja julkiselle sektorille. Hän ei ole vielä kunnolla yksilöinyt esitystään.
Suomen hallitukselle on kunniaksi, ettei se ole turvautunut tämäntapaisiin populistisiin ja kalliiksi tuleviin heittoihin, vaan on yrittänyt kohentaa työllisyyttä kestävämmältä pohjalta. Nyt näyttää siltä, että erityisesti palvelualalle on vihdoin alkanut syntyä kaivattua uutta työllisyyttä. Palvelujen kysyntä on lisääntynyt yleisten veronalennusten kautta, ja esimerkiksi kotitaloustyön verovähennykset ovat lisänneet työpaikkoja remontti- ja siivousalalle.
Uudet teolliset investoinnit ovat yhä valitettavan vähissä, ja etenkin uuden teknologian työpaikkoja koskevia irtisanomisilmoituksia on kuultu hälyttävän paljon. Siinä sivussa kuitenkin monet työpaikat pestaavat vähin erin lisää väkeä, ja etenkin kaupan alalla rakennetaan rajusti eri puolilla maata. Monella ammattialalla on jo työvoimapulaa.
Jäljelle on yhä selvemmin jäämässä pitkäaikaistyöttömyyden kova ja suuri ydinjoukko, jolta katosi kosketus työelämään 1990-luvun alun lamassa. Tähän asti käytetyt keinot purkaa tätä työttömyyden ydintä eivät ole onnistuneet. Nyt työelämään tulijoilla on toisenlaisia ongelmia. Usein tarjolla on heille vain lyhyitä pätkätöitä. Samaan aikaan asuntojen hinnat nousevat ja velkaantuminen kasvaa. Ei tarvita kovin suurta käännettä huonompaan taloudessa saattamaan monia kotitalouksia suuriin vaikeuksiin.