Puuseppä Pasi Mäkelä, 28, on työskennellyt toukokuusta saakka Oulun Puupinta Oy:ssä Rajakylässä. Vuosien työttömyysputki katkesi aktivointisuunnitelman avulla hyvin nopeasti.
"Tämän työpaikan saaminen selvisi muutamassa päivässä, ja elämäkin muuttui yhdessä suhauksessa", hän kehuu.
Yhdistelmätuella palkatun Mäkelän vasta uusittu sopimus kestää maaliskuun loppuun saakka, minkä jälkeen katsotaan yhdessä jatkoa. Mäkelän aktivointisuunnitelma tehtiin Oulun yhteispalvelussa, joka on Oulun kaupungin, Kelan ja työvoimahallinnon yhteinen työllistämisorganisaatio.
Oulussa on noin 2 200 yli 25-vuotiasta pitkäaikaistyötöntä, joille laki kuntouttavasta työtoiminnasta määrittelee aktivointiehdon. Tuosta joukosta Oulun yhteispalvelun asiakkaita on kuitenkin aika vähän, noin 170 henkilöä.
Työvoimaneuvoja Kaisu Haapala Oulun yhteispalvelusta sanoo, että Oulussa on osin onnistuttu aktivointipolitiikassa, koska kuntouttavaan työtoimintaan ei ole ollut lainkaan vaikeuksia löytää paikkoja.
Sitä vastoin epäonnistumisena voidaan hänen mielestään pitää sitä, että ihmisiä ei ole määrällisesti onnistuttu sijoittamaan näihin paikkoihin kovin paljon. Yksiselitteistä syytä on vaikea löytää.
"Ehkä yksi syy on se, että ihmisiä on sijoitettu ensisijaisesti työhallinnon toimenpiteisiin", Haapala arvelee.
95 oululaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle on tekeillä Oulun yhteispalvelun kautta aktivointisuunnitelma, mikä kattaa noin 10 prosenttia kaikista työttömistä alle 25-vuotiaista. Määrä on johtavan sosiaalityöntekijän Katriina Loposen mukaan pieni, mutta oleellisinta asiassa onkin laatu eikä määrä.
Lain alkuperäinen tarkoitus oli, että 75 prosenttia sijoittuisi kuntouttavan työtoiminnan piiriin, mutta Oulussa luku on vain 10 prosenttia.
"Onneksi määrä on meillä noin pieni, koska kuntouttava työtoiminta on viimesijainen toimenpide, eli sellainen, jota käytetään kun mikään muu ei auta", Loponen sanoo.
Oulun yhteispalvelujen nuorille asiakkaille tehdään ensiksi aktivointisuunnitelma, jossa ensisijaisesti katsotaan mahdollisuudet työharjoitteluun, työelämän valmennukseen ja työllistymiseen tukitoimiin.
Loposen mukaan monelta puuttuu ammattikoulutus, tai peruskoulutus on jäänyt kesken. Henkilöt on usein ohjattu koulutukseen, osa uusille toimialoille.
"Noin puolet on sijoitettu aktivointitoimenpiteisiin. Olen ilahtunut siitä, että koulukseen osallistuvien määrä on näin suuri, koska työelämään siirtyminen ei onnistu ilman koulutusta", Loponen toteaa.
Hänen mielestään ammattikoulutus kaipaisi nykyistä toimintapainotteisempaa linjaa, sillä monen kyvykkään henkilön tutkinto tyssää teoriaan, jonka opiskelusta ei tule mitään.