Kolumni

Työttömyys ei rankaisemalla vähene

Vuoden alussa astui voimaan niin sanottu työttömyysturvan aktiivimalli. Jos työtön ei onnistu kolmen kuukauden aikana saamaan silpputyötä tai pääsemään aktivointitoimien piiriin, päiväraha pienenee. Työttömiä siis rangaistaan työttömyydestä – melko orwellilaista, sanoisin.

Eduskunnasta

-

Vuoden alussa astui voimaan niin sanottu työttömyysturvan aktiivimalli. Päätös ajettiin läpi eduskunnassa joulun alla hallituspuolueiden eli keskustan, kokoomuksen ja sinisten äänin.

Kyse on suomeksi sanottuna työttömyysturvan vajaan viiden prosentin leikkauksesta. Jos työtön ei onnistu kolmen kuukauden aikana saamaan silpputyötä tai pääsemään aktivointitoimien piiriin, päiväraha pienenee. Työttömiä siis rangaistaan työttömyydestä – melko orwellilaista, sanoisin.

Työttömyysturvaa leikataan, vaikka työtön hakisi aktiivisesti töitä ja tekisi hyödyllisiä vapaaehtoistöitä. Kyse ei siis ole aktiivimallista, vaan puhdasoppisesta työttömien kyykyttämisestä.

Malli on alueellisesti eriarvoistava. Erityisen hankala aktiivimalli on syrjäseutujen työttömille, joille ei välttämättä ole tarjolla juurikaan työvoimapalveluita tai keikkatyömahdollisuuksia.

Ongelma on myös se, että malli luo valtavasti uutta byrokratiaa, kun te-toimistojen täytyy tarkastaa ihmisten aktiivisuutta kolmen kuukauden välein. Säästöjä lailla tuskin syntyy, sillä lisääntyvä byrokratia maksaa ja entistä useampi työtön joutuu toimeentulotuen varaan.

Työttömyyden vähentämiseksi ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi täytyy tehdä todellisia toimia, eikä kyykyttää ja rangaista työttömiä. Väliaikais- ja silpputyön vastaanottamisen kannusteita tulisi lisätä korottamalla työmarkkinatuen suojaosaa ja säätämällä myös toimeentulotukeen suojaosa, ettei pieni työtulo heti leikkaisi etuuksia.

Käyttöön tulisi viipymättä ottaa ajantasainen tulorekisteri, jotta sosiaaliturvan ja työtulojen yhteensovittaminen olisi saumatonta ja jottei lyhytaikaisen työn vastaanottaminen hankaloittaisi toimeentuloa.

Aikuisten työvoimapoliittisen koulutuksen määrää tulisi lisätä ja omaehtoista koulutusta helpottaa entisestään, jotta työtön voisi kouluttautua työvoimapulasta kärsiville aloille. Palkkatukimäärärahoja tulisi lisätä, jotta pitkäaikaistyöttömien työllistäminen helpottuisi. Yritystukia tulisi kohdentaa siten, että Suomeen syntyisi uusia työpaikkoja myös jatkossa.

Joidenkin työttömien kohdalla sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaiseminen on ennakkoehto työllistymiselle, joten toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeitä myös työllisyyden kannalta.

Valtaosa työttömistä ei ole työttömiä omasta halustaan, vaan olosuhteiden pakosta. Eikä työttömyysturva ole niin antelias, että sen turvin olisi leppoista elellä. Työttömät haluavat työllistyä, mutta sen esteenä on työpaikkojen puute sekä puutteellinen, vääränlainen tai vanhentunut koulutus ja joskus myös työkyvyn alenema tai työkyvyttömyys. Nämä ongelmat eivät työttömiä kyykyttämällä ratkea.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja Oulusta.