Työttömien määräaikaishaastatteluista oli juttu Kalevassa 10.8. Vaikka Lännen Median TE-toimistojen johtajille laatimaan kyselyyn vastanneista peräti 85 prosenttia oli sitä mieltä, että haastattelut edistivät TE-toimistojen kirjoilla olevien työnhakijoiden työllistymistä, on tämä kuitenkin vain osatotuus.
Varsinaista ongelman ydintä eli työttömyyttä ei pelkillä haastatteluilla poisteta. En toki kyseenalaista määräaikaishaastattelujen tarpeellisuutta, onhan se hyvä kartoittaa säännöllisesti työntekijän tilannetta hänen omaltakin kannaltaan, mutta työttömyyden torjuntaan tarvitaan konkreettisempia keinoja ja niihin taas tarvitaan rahoitusta.
Rahoitusta tarvitaan erityisesti palkkatukeen sekä koulutuksen ja ammatinvalinnanohjauksen tehostamiseen.
Edellinen hallitus leikkasi rajusti juuri näiden toimenpiteiden rahoituksesta ja nyt nähdään tulos: erityisesti ikääntyneiden ja muuten vaikeasti työllistyvien työnhakijoiden työnsaanti on vaikeutunut entisestään ja nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt.
Mitä tulee määräaikaishaastatteluihin, niin niihin pitäisi soveltaa tarveharkintaa, koska nykyisillä resursseilla TE-toimistot eivät kykene niitä kaikille työnhakijoille järjestämään joka kolmas kuukausi.
Toiset tarvitsevat enemmän opastusta ja tsemppausta kuin toiset. Vastavuoroisesti työnhakijalla täytyy olla mahdollisuus ottaa yhteyttä omaan virkailijaan lyhyelläkin varoitusajalla, jos tarve vaatii.
Kuitenkaan perusteellisimmatkaan haastattelut eivät riitä, ellei ole työpaikkoja tai mahdollisuutta päästä töihin palkkatuella.
Siksi kysynkin: onko järkevää paisuttaa byrokratiaa entisestään palkkaamalla lisähenkilöstöä TE-toimistoihin haastatteluja tekemään, mitä mahdollisuutta on väläytelty?
Voin kokemuksesta sanoa, että nykyjärjestelmä toimii hyvin, joten tarvetta lisätyövoiman palkkaamiseen ei mielestäni ole, varsinkin jos resurssit satsataan konkreettisesti työllisyyttä edistäviin toimiin.
Tämän päivän työmarkkinoilla on kova kilpailu, eikä ns. vakituista ansiotyötä enää riitä kaikille kohtaanto-ongelmistakaan huolimatta. Tämä on jo matemaattinen totuus.
Työnantajien keskuudessa esiintyy valitettavasti ikärasismia: vanhempaa työntekijää syrjitään, koska luullaan hänen pätevyytensä vanhentuneen. Vastaavasti nuoria syrjitään heidän kokemattomuutensa takia.
Jos työuria pitää pidentää, niin pidennetään niitä alkupäästä eli satsataan ammatinvalinnanohjaukseen ja pyritään koulutuspolitiikkaa muuttamalla järjestämään opetusta ensisijaisesti niille aloille, joilla on työvoiman todellista tarvetta.
Oppilaitoksissa pitäisi saada opiskeluajat lyhyemmiksi ja tehostaa opetusta tiivistämällä ja priorisoimalla pois. ns. irrelevanttia opetusta eli selkokielellä: ”kaikki ylimääräiset ja turhat aineet pois”.
Erilaiset ammattitestit voisivat olla hyvänä apuna ja nuorten kohdalla työkokeilukin olisi hyvä ratkaisu, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että työnantaja sitoutuu työllistämään työkokeilijan kokeilujakson jälkeen ja maksaa hänelle työehtosopimuksen mukaista palkkaa.
Tässä olisi haastetta myös ammattikasvatushallitukselle, mutta näillä toimenpiteillä opiskeluajat lyhenisivät ja nuorempi ikäluokka pääsisi aikaisemmin leivän syrjään ja tekisi siten pidemmän työuran ja vanhempi ikäluokka pysyisi töissä palkkatuen avulla.
Näillä toimenpiteillä työttömyys alenisi reilusti ja sen myötä TE-toimistojen henkilöstöä vapautuisi tärkeämpiin ja kiireellisempiin tehtäviin eli varsinaiseen työnvälitystoimintaan ja konsultointeihin työnantajien kanssa.
Juha Varjo
arkistonhoitaja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.