Huoli työttömyydestä painui taustalle, kun Suomen poliittista keskustelua ovat hallinneet vaalien jälkeen valtapolitiikka ja muut asiat. Niin ei saa jatkua. Kasvuun kääntynyt työttömyys on yhä paha vitsaus.
Vaalien jälkeen koottu punamultahallitus julisti työllisyyden lisäämisen sadallatuhannella hengellä vaalikauden loppuun mennessä tärkeäksi tehtäväkseen. Painotus oli oikea ja niin itsestään selvä, ettei kukaan voinut muuta vaatia.
Anneli Jäätteenmäen johtama ministeristö ei kuitenkaan ehtinyt tehdä juuri mitään asian hyväksi ennen kuin pääministerin sekoilu Irak-asiakirjojen vuotojen selvittelyssä johti hallituskriisiin. Suurtyöttömyyden nujertamisessa oli sitä ennen epäonnistunut kolme täyden vaalikauden istunutta hallitusta.
Vaikka uusi hallitus on edellisen toisinto vain pakollisin muutoksin, Matti Vanhasen johtama ministeristö on loma-ajoistakin johtuen keskittynyt toistaiseksi lähinnä juoksevien asioiden hoitoon. Yhdenkään päättäjän suuremmin reagoimatta lukuisat yritykset ovat ilmoittaneet irtisanomisista ja lomautuksista. Lisäväkeä on pestattu ani harvaan työpaikkaan. Sellaisesta ei voi olla muuta seurausta kuin työttömyyden kasvu. Työttömyysaste oli kesäkuussa 9,6 prosenttia. Se on 0,6 prosenttia enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan.
Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli kesäkuussa 264 000, peräti 17 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Kun samaan aikaan työikäinen väestö on ainakin hieman pienentynyt, työllisyyskehitys kulkee myös siihen nähden aivan väärään suuntaan. Kaiken lisäksi työttömien määrä on paljon suurempi, kun otetaan huomioon tempputyöllistetyt ja työttömyyseläkkeellä olevat.
Keskustelua on kuitenkin hallinnut enemmänkin huoli työvoiman vastaisesta riittävyydestä kuin sen tarjonnan ja kysynnän nykyisestä epätasapainosta. Huomion kiinnittäminen tuleviin, joko toteutuviin tai toteutumatta jääviin vaikeuksiin on pakoa tämän päivän todellisuudesta. Vastuulliset päättäjät eivät saisi syyllistyä sellaiseen. Niin kuitenkin käy, kun on paljon helpompi varautua tulevaan kuin keksiä keinoja nykyisten, jo 12 vuotta vaivanneiden ongelmien ratkomiseen.
Monilla poliitikoilla on käsitys siitä, millaisia ratkaisuja tarvittaisiin. Jos ne ovat kuitenkin omien äänestäjien mielestä liian kipeitä, niistä ollaan mieluummin hiljaa. Punamultahallituksen into ennen kokeilemattomien keinojen käyttöön on ilmeisen pieni siksikin, että ministeristössä istuu paljon nykyisten käytäntöjen säilyttämistä tärkeänä pitäviä poliitikkoja.
Yllättävä piirre tuoreissa tilastoissa on, että toimialoista korkein työttömyysaste, 9,1 prosenttia, on rakentamisessa. Kesäkuussa käynnistyy yleensä lukemattomien pientalojen pystytys. Rakentaminen on kuitenkin kasvukeskusten ulkopuolella nyt erittäin vähäistä eikä suomalaisilla rakennusliikkeillä ole juuri ulkomaisia projekteja. Se näkyy työttömyysluvuissa.
Tuttua tilastoissa on se, että matalin työttömyysaste on Etelä-Suomen läänissä ja korkein Lapissa, jossa likimain joka neljäs työikäinen on vailla ansiotyötä. Se on sietämätöntä.
Oulun läänissä Pohjois-Pohjanmaan työttömyys on hivenen lisääntynyt, Kainuun hieman pienentynyt. On kuitenkin muistettava, että Kainuussa lähtötilanne oli paha eikä pieni parannus paljon merkitse. Päättäjien on syytä kantaa huolta siitä, että alueelliset erot ovat Suomessa venähtäneet monin tavoin suuriksi, kuten tuore brittitutkimus osoittaa.