Työttömyystilanne on hieman helpottanut sitten viime vuoden. Helpotus ei kuitenkaan koske kaikkia. Pitkään eli yli vuoden työttöminä olleiden määrä on jopa noussut. Nyt heitä on tilastojen mukaan lähes 60 000. Luku on paljon suurempi, kun siihen lisätään erilaisten työllistämistoimien piirissä olevat. Heistä iso joukko palaa toimien jälkeen takaisin työttömien armeijaan.
Pitkäaikaistyöttömyys on pysynyt korkealla 1990-luvun laman jälkeen. Laman seurauksena se nousi pysyvästi uudelle tasolle. Lama-aikana saavutettiin kyseenalainen ennätys. 1990-luvun alussa pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi kolmessa vuodessa 3 000:sta peräti 140 000:een.
Talouden elvyttyä työttömien määrä laski, mutta pitkään työttöminä olevien määrä jäi laskun jälkeenkin suureksi. Ennen nyt taittunutta taantumaa pitkäaikaistyöttömiä oli noin 40 000.
1990-luvun lama poisti työmarkkinoilta pysyvästi koko joukon kouluttamatonta väkeä. Työmarkkinoilta katosi monia sellaisia apu- ja sekatöitä, joihin ei juuri tarvinnut koulutusta.
Viimeisimmän talousnotkahduksen jäljiltä pitkäaikaistyöttömyyden kuva on muuttunut melkoisesti. Pitkäaikaistyöttömyys on muuttunut osittain entistä pidemmälle koulutettujen vitsaukseksi.
Vähän koulutettujen pitkäaikaistyöttömyys on nyt suhteessa alhaisempi kuin 1990-luvun laman aikana. Keskiasteen koulutuksen saaneet ovat jotakuinkin samoissa asemissa. Sen sijaan korkeasti koulutetut, akateemisen koulutuksen saaneet ovat nyt selvästi suurempana joukkona kuin ennen.
Akateemisten pitkäaikaistyöttömyys kertoo osaltaan koulutusjärjestelmän ongelmista. Ihmisiä on koulutettu aloille, joilla ei ole tarjota työtä. Kun työtä ei ole ollut saatavilla, monet ovat jatkaneet opiskelua ja kouluttautuneet entistä paremmin. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut automaattisesti siihen, että heidän asemansa työmarkkinoilla olisi yhtään sen parempi kuin se olisi ollut vähemmän koulutettuna.
Pitkäaikaistyöttömyys on laadultaan sitkeää. Se kasvaa jonkin ajan kuluttua siitä, kun talous on vajonnut taantumaan. Mutta siitä ei nousta samalla tavalla. Vaikka muilta osin työttömyys helpottaakin, pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen vaatii aina erillisiä toimia.
Osa pitkäaikaistyöttömistä on jo sen verran työrajoitteisia, etteivät he ole työllistettävissä. Mutta suurin osa on. Siitä on esimerkkejä menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin työvoimapolitiikka perustui siihen, että ihmisille oli tarjottava työtä ja ihmisten oli vastaanotettava sitä.
Mitä kauemmin pitkäaikaistyöttömyys jatkuu, sitä vaikeampaa on työllistyä. Pitkä työttömyys lisää terveysongelmia ja heikentää työkykyä, mikä tekee paluun työelämään hankalaksi.
Tämän vuoksi on tärkeää, ettei pitkäaikaistyöttömiä unohdeta, vaikka muilla menee hyvin. Kauan työttöminä olleet tarvitsevat tukitoimia työllistyäkseen.