Keskikesällä Suomen työttömyysaste laskee aina uudelle, edellisvuotta matalammalle tasolle ja nousee taas syksymmällä. Tilastokeskuksen mittaama heinäkuinen 6,6 prosenttia ei siis kerro koko totuutta, mutta siitä on yhtä kaikki syytä iloita. Suunta on yhä laskeva, kuten pitääkin, ja vauhtikin on mukava.
Viime vuoden heinäkuussa työttömyysaste oli selvästi korkeampi: 7,3 prosenttia. Vastaavasti työllisyysaste eli töissä olevien määrä on noussut yli prosenttiyksiköllä vuodessa, ja on nyt 71,8 prosenttia työvoimasta.
Nämä luvut kertovat omalta osaltaan samaa kuin muutkin Suomen kansantaloutta koskevat viimeaikaiset mittaukset. Asiat ovat liikkuneet hyvään suuntaan. Silti samaan hengenvetoon on hyvä huomata, että työllisten määrä on kasvanut lähinnä Etelä-Suomen läänissä. Toisin sanoen Helsingin ja Uudenmaan suunnalla käy kova kuhina, muualla maassa on hiljaisempaa. Etelä-Suomen 5,4 prosentin ja Lapin 14 prosentin työttömyysasteiden välillä on huima ero, ja se lisää muuttopaineita entisestään.
Ilman kausivaihtelua eli kesän pudotusta Suomen työttömyysasteeksi arvioidaan Tilastokeskuksessa nyt 7,7 prosenttia. Tämä siis oloissa, joissa Suomen taloudella menee erittäin hyvin.
Vaikka suunta on oikea, työttömiä on yhä liian paljon ja alueellinen vaihtelu on liian suurta. Suomessa on yhä noin parisataatuhatta ihmistä vailla töitä -- siinä on ainakin satatuhatta liikaa.
Aktiivisen työllisyyspolitiikan tarve ei ole kadonnut mihinkään, sillä jos rakennetyöttömyyttä ei saada vähennetyksi korkeasuhdanteen aikana, niin vielä vaikeampaa se on sitten, kun kehnommat ajat koittavat.