Työttömyys laskee nyt koko maassa, ja Pohjois-Pohjanmaa on imussa hyvin mukana. Synkkä varjo on vihdoinkin väistymässä, ja seuraavaksi on mietittävä keinoja kohdata työvoimapula.
Tiistaina julkistetut helmikuun työllisyystilastot ovat yksiselitteisiä. Tilastokeskuksen ja työministeriön lukujen välillä on tuttuja mittaustavasta johtuvia eroja, mutta suunta on molemmilla sama. Työttömyys vähenee ja työllisyysaste nousee. Tämä jo pitkään jatkunut suunta on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä myönteinen uutinen.
Helmikuun tilastoissa pistää silmään erityisesti se, mitä vuoden aikana on tapahtunut Oulun läänissä ja Pohjois-Pohjanmaalla. Monet tiedot kun ovat kertoneet irtisanomisista ja yt-neuvotteluista, ja niistä on syntynyt vaikutelma laajemmista vaikeuksista. Nyt odotellaan huolestuneina, mitä Nokian ja Siemensin verkkotoimintojen yhdistyminen saa aikaan Oulun seudun työpaikoissa.
Todellisuudessa työllisyyskehitys alueella on kuitenkin ollut jopa poikkeuksellisen hyvää. Työllisten määrän kasvu Oulun läänissä kuudella prosentilla on koko maassa selvästi paras tulos. Vastaavasti työttömyysaste läänissä on pienentynyt nopeammin kuin missään muualla. Pohjois-Pohjanmaalla työttömien määrän lasku ylitti maan keskiarvon.
Tilastokeskuksen luvuissa Oulun läänin työttömyysaste on 8,7 prosenttia, kun koko maan keskiarvo on 7,5 prosenttia. Läänin luvuissa on mukana Kainuu, joka perinteisesti on ollut yksi maan pahimmista työttömyysalueista. Toinen samanlainen vuosi lisää, niin koko Oulun läänin työttömyys voi pudota kuuden prosentin vaiheille. Jo nyt aletaan olla lukemissa, joita on viimeksi koettu 1980-luvulla ennen suurta lamaa.
Työpaikkojen vähennys tapaa tapahtua isoina kertarysäyksinä, jotka saavat paljon julkisuutta. Ääriesimerkki on Perlos, jonka lähdön vaikutukset alkaa selvästi nähdä Pohjois-Karjalan ja Itä-Suomen työllisyystilastoissa. Niin suuria yksittäisiä iskuja ei mikään alue pysty helposti nielemään.
Mutta tällaiset kriisit ovat sittenkin poikkeuksia, ja pääsääntö on aivan toinen. Ihmiset työllistyvät yksittäin sinne tänne, ja pienistä puroista syntyy iso virta. Lisäksi vaikka uusia isoja teollisia investointeja ei ole vaikkapa Oulun seudulle kuulunut, palvelualoille on saattanut syntyä paljonkin uusia työpaikkoja kerralla.
Myös odotukset pohjoisessa ovat hyviä. Kaivosalalla puhutaan sadoista työpaikoista, ja esimerkiksi Tornioon on vihdoin ryhdytty rajalle rakentamaan isoa ja paljon työllistävää kauppakeskusta.
Hoitoalalla puhutaan Oulun seudulla jo työvoimapulasta. Muualla sitä ei vielä laajemmin esiinny, sillä nykyiset työttömyysluvut eivät suinkaan tarkoita täystyöllisyyttä, vaan ovat kaukana siitä. Lamavuosina syntynyt työttömyyden "kova ydin" liukenee hitaasti, kaikkien kohdalla ei lainkaan.
Tilastot osoittavat, että yli 55-vuotiaiden työttömyys on itse asiassa lievästi kasvanut koko maassa, ainoana ikäryhmänä. Juuri tämä ikäluokka otti laman iskut raskaimmin vastaan, eikä varjo väisty. Suomen työmarkkinat eivät ole vieläkään oppineet arvostamaan ikää ja kokemusta voimavarana, vaikka pitäisi.
Kaikki ei siis ole hyvin eikä edes näytä hyväksi muuttuvan, mutta kaikkiaan työttömyyden helpottuminen on iso asia. Ellei talous koe äkkipysäystä jonkin ulkoisen syyn vuoksi, monellakin alalla on jo muutamassa vuodessa edessä vakava työvoimapulaa ja jokaiselle työhaluiselle löytyy töitä. Suomella ei ole varaa syrjiä näissä oloissa ulkomailta tulevia ihmisiä.