Työttömien saamat alennuksen ja etuudet ovat viime vuosina loppuneet miltei kokonaan.
Vielä muutamia vuosia sitten monet organisaatiot ja yhteisöt myönsivät työttömille alennuksia palveluistaan.
Nyt työttömien ja muiden järjestöjen yhteistyö on hiipunut. Tällä hetkellä työtön saa Oulussa alennusta lähinnä uimahallista ja joistakin yksittäisistä parturiliikkeistä.
"Työttömille myönnettävät alennukset ovat nykyään todella harvinaisia. Asia pitäisi nostaa nyt uudestaan tapetille", kertoo Ytyä ry:n toiminnanjohtaja Monika Bulldra.
Hänen mukaansa tarve alennuksille on kuitenkin aikaisemmasta kasvanut.
Etenkin pitkäaikaistyöttömät tarvitsisivat harrastusmahdollisuuksia ja tilaisuuksia tavata muita ihmisiä.
Bussilipusta toivotaan alennusta
Kaikenlainen toiminta ennaltaehkäisisi samalla myös työttömien syrjäytymistä.
"Työtön ei voi harrastaa nykyisin muuta kuin kävelemistä", Monika Bulldra sanoo.
Hänen mukaansa työttömät tarvitsisivat alennusta nimenomaan harrastuksista: työväen- tai kansanopistojen kurssit, kuntosalit ja jumpat ovat kalliin hintansa vuoksi yhä useammin työttömän saavuttamattomissa.
Oulussa asuva Ari Vaho jäi työttömäksi vuonna 1993. Sen jälkeen hän on ollut lyhyitä pätkiä töissä tukityöllistettynä.
Hän toivoisi työttömille alennusta ainakin Koskilinjojen bussilipuista.
"Opiskelijatkin saavat linja-autossa opiskelija-alennuksen. Kyllä työttömienkin kuuluisi saada alennusta", hän vertaa.
Ari Vaho asuu Iinatissa. Joulu- ja tammikuun ajaksi hän on yleensä hankkinut Koskilinjojen kuukausikortin.
Tälläkin kertaa hän hän aikoo aloittaa pyöräilykauden jo helmikuussa ja jättää kuukausikortin siitä eteenpäin hankkimatta.
Myös Monika Bulldran mielestä linja-autolla kulkeminen on työttömälle kohtuuttoman kallista. Kallis lippu rajoittaa myös monen työttömän elämää.
"Jos työtön lähtee käymään bussilla keskustassa ja käy samalla vielä jotain harrastamassa, reissuun menee pian yhden päivän päiväraha", Monika Bulldra havainnollistaa.
Hän harmittelee lisäksi, että esimerkiksi kuntosaleille on tullut kalliit jäsenkortit, joita työttömillä ei ole vara maksaa. Harrastukset olisivat kuitenkin monelle työttömälle ensiarvoisen tärkeä tapa tavata ihmisiä ja ylläpitää omaa aktiivisuutta.
"Syrjäytyminen alkaa silloin, kun ihminen jumiutuu kotiinsa. Silloin jää yleensä myös työnhaku", Bulldra korostaa.