Työttömien määrä Suomessa kasvaa sitä mukaa kuin talouden taantuma pitää otteessaan. Tilastokeskuksen vasta julkistettujen lukujen mukaan tammikuun työttömyysaste oli 9,3 prosenttia, kun se vuosi sitten oli 8,8. Työttömiä oli tämän mukaan 245 000.
Hieman eri tavalla koottujen työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan työnhakijoiden määrä oli 368 118, missä oli lisäystä 2,5 prosenttia vuoden takaiseen.
Työttömien osuus työvoimasta on Suomessa ollut jo pidemmän aikaa selvästi korkeammalla tasolla kuin usein vertailukohteina pidetyissä muissa Pohjoismaissa ja Saksassa.
Ennusteiden mukaan talouden taantuma tai parhaimmillaankin odotettava niukka kasvu pitävät huolen siitä, että työttömyys pitää tiukassa otteessaan vielä pitkään.
Suomen suurimpien kaupunkien joukkoon kuuluva Oulu on ollut työttömyyden murheenkryyni. Vaikka Pohjois-Pohjanmaalla työttömyys laski hieman vuoden takaisesta sekä viime vuoden lopun luvuista, Oulun työttömyysprosentti oli TE-toimiston mukaan 17,1. Maakunnassa vastaava luku oli 15,7.
Suurista kaupungeista voimakkaimmin on taantunut Tampere, jossa työttömyys kohosi jo 18,4 prosenttiin. Tätä korkeammat prosentit isoiksi luettavissa kaupungeissa mitataan vain Kotkassa ja Joensuussa.
Työttömyyden kasvussa on selkein ja samalla vaikein kysymys pitkään työttömänä olevien määrän lisääntyminen. Vaikka taloudellinen tilanne helpottaakin jossain vaiheessa, saatetaan törmätä samaan ongelmaan kuin 1990-luvun alun lamassa eli siihen, että suuri joukko pitkään työttömänä olevista syrjäytyy työelämästä kokonaan.
Koko Suomen mitassa myös nuorisotyöttömyys näyttää kasvavan. Edellisellä hallituskaudella paljon porua aiheuttaneesta nuorisotakuusta alkaa olla vain muisto jäljellä.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimet pysäyttää työttömyyden nousu näyttävät yhtä ponnettomilta kuin edellistenkin hallitusten yritykset. Panokset pannaan toiveeseen talouden kasvusta, ja kun sitä ei tapahdu, työttömyyskään ei hellitä.
Hallitus yrittää aktivoida työttömiä hakemaan töitä kiristämällä työttömyysturvan ehtoja. Jo edellisellä hallituskaudella tehtiin näin laajentamalla työn vastaanottovelvollisuutta.
Tämä ei tuottanut suurempia tuloksia. Näkyvin muutos on tapahtunut siinä, että työttömiä on rangaistu velvoitteiden laiminlyönneistä aikaisempaa enemmän.
Ongelma on enemmän työpaikkojen vähyydessä kuin haluttomuudessa tehdä työtä. Luonnollisesti ihmiset laskevat, onko työn vastaanottamisesta enemmän taloudellista haittaa kuin hyötyä.
Hallitustaipaleen alussa julistettiin, kuinka työn tekemisen pitää aina kannattaa. Porkkanaa tämän toteuttamiseksi ei kuitenkaan ole ollut tarjolla.
Nyt mietitään lujempaa iskua kepillä, sillä aikomuksena on etsiä keinoja pakottaa työtön vastaanottamaan mitä tahansa työtä. Tämä ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa, työpaikkojen vähyyttä.
Pääkirjoitus