Shanghailaisen Li Weimin tarina on hyvin tavallinen kertomus siitä, miten töiden loppuminen valtion varmassa työpaikassa johti yrittämiseen ja kaikenlaisten sälätyöpaikkojen loputtomaan ketjuun.
Nyt 40-vuotias Li työskenteli vuodesta 1986 lähtien "Xin You Mei" (Uusi ja kaunis) -nimisessä valtion vaatekaupassa Shanghain keskustassa. Uusien aikojen myllertäessä kauppa muuttui yksityiseksi vuonna 1991 ja Li sai potkut.
"Minun työsopimukseni uusittiin vuosittain. Niitä ihmisiä, joilla oli ´elinikäinen työsopimus´, ei voitu irtisanoa, vaikka se muuttuikin yksityiseksi. Minä sen sijaan sain lähteä."
Varman leivän jälkeen Li teki mitä milloinkin. Välillä pyöritti omaa bisnestä, välillä toimi muiden palkollisena, mikä milloinkin näytti hyvältä ja mitä oli tarjolla.
Lopulta Li siirtyi miehensä pienen pikalähettiyrityksen leipiin, kunnes vuosi sitten loukkasi jalkansa auto-onnettomuudessa. Ikuinen yrittäminen vaihtui työttömyydeksi. Nyt aika kuluu, vastoin Lin luonnetta, kotiäidin roolissa.
"Kohta olen kuin muutkin naapurin rouvat. He vain kokkaavat, siivoavat kotia ja käyvät aamuisin pörssinvälitystoimistoissa. Mutta minä en sovi siihen kaavaan."
Töitä
suhteilla?
Halu töihin olisi siis kova, mutta Lin iällä ja olemattomalla koulutustaustalla kunnon töitä on vaikea löytää.
Siitä huolimatta, että hän olisi valmis tekemään mitä tahansa, raskastakin työtä. Toisin kuin yhden lapsen perheissä kasvaneet nykynuoret.
"Nuoret tytöt etsivät itselleen hyvän miehen. Tai investoivat pörssiin ja irtisanovat sen jälkeen itsensä työpaikasta jääden kotiin. Se on ihan ok, mutta se elämä ei ole minua varten." Käytännössä "hyvä mies" tarkoittaa rikasta miestä.
Guangxi, eli suhteet, on perinteisesti ollut a ja o Kiinassa monen asian suhteen, myös työpaikan hankkimisen.
Lin mielestä pelkät suhteet eivät enää riitä.
"Guangxi ei ole tärkein asia, koska yritykset ovat nyt yksityisiä. Se saattaa kylläkin avata ovia, mutta saat työtä tai et, kaikki on loppujen lopuksi kiinni sinusta itsestäsi ja kyvyistäsi."
Kiinassa on myös "jiedao", eli eräänlainen korttelikomiteoiden ylläpitämä työnvälitystoimisto, joka auttaa työttömiä löytämään töitä. Näitä palveluja käyttävät erityisesti 40-50 vuotiaat, jotka ovat jääneet tyhjän päälle valtion lakkautetuista laitoksista.
"Niissä on melko hyvät palkat ja eläkkeet. Sieltä saisi liikenteen valvojan tai Lawsonin (kioskiketju) kassa-apulaisen töitä. Sikäli mikäli olet valmis tyytymään sellaiseen työhön, hymähtää Li.
Korvaus
veisi kunnian
Kiina on moderniudestaan huolimatta yhä miesten valtakunta. Miehen oletetaan yhä ottavan päävastuun perheensä elättämisestä.
"Jos olisin mies, tuntisin varmaankin enemmän paineita. Siitä huolimatta, että nainen elättäisi perheen, miehen tulisi tästä huolimatta käydä töissä", Li tuumaa moderneista sukupuolirooleista.
Tällä hetkellä Lin perhe tulee toimeen, juuri ja juuri, miehen palkalla.
Rahapulasta huolimatta Li ei ole ilmoittautunut työttömäksi, niinpä työttömyyskorvaustakaan ei tipu.
"Menettäisin kasvoni, jos ottaisin vastaan työttömyyskorvausta. Nykyisin Shanghaissa on paljon sellaisia, jotka saavat sitä, mutta minä halveksun heitä."
Vaikka työtön onkin, Li hankkii kuitenkin koko ajan jonkun verran. Hän on nimittäin sijoittanut pörssiin jo vuodesta 1998 lähtien.
"Mutta vaikka pörssi romahtaisikin yhtenä päivänä, se ei veisi minun onnellisuuttani. Jokaisella on kohtalonsa. Olen kaikesta huolimatta onnellinen."