Leena Palotie oli Suomessa laajalti tunnettu ja ihailtu tutkija. Vain muutama päivä ennen hänen kuolemaansa julkaistiin hänelle omistettu postimerkki, joka kuuluu kuutta nykypäivän vaikuttajanaista esittävään sarjaan.
Toissa vuonna tehdyssä mielipidetutkimuksessa Palotie nousi ihailluimpien suomalaisnaisten joukkoon. Sitä edellisenä vuonna hänet todettiin toisessa mielipidekyselyssä tunnetuimmaksi suomalaiseksi tieteilijäksi.
Jopa yhdysvaltalaisten Suomi-kuvaa vuosituhannen alussa mitanneessa kyselyssä nousi esiin Palotien nimi. Hän oli tunnetuimpien suomalaisten listalla jaetulla kolmannella sijalla Teemu Selänteen kanssa. Heitä paremmin amerikkalaiset tunsivat ainoastaan Paavo Nurmen ja Jorma Ollilan.
”Valoisa ja kannustava”
Palotien kanssa työskennellyt akatemiaprofessori Elina Ikonen kuvaa häntä dynaamiseksi, valoisaksi, optimistiseksi ja aina eteenpäin meneväksi.
– Hän oli hyvin intensiivinen ihminen, jolla tuntui olevan vuorokaudessa enemmän aikaa kuin muilla.
Ikonen teki väitöskirjansa 1980-luvun lopulla Palotien ohjauksessa.
– Hän oli erittäin kannustava, ja sai vaikeatkin asiat näyttämään helpoilta. Hänellä oli suuri taito taluttaa kädestä pitäen tutkimuksen alkuun, mutta antaa vapautta sitä mukaan kun tiedot karttuivat, professori muistelee.
– Hän ei asettunut ohjattaviensa yläpuolelle vaan myönsi avoimesti, jos ei itse ymmärtänyt jotain.
Palotie oli kansainvälisessä tiedeyhteisössä erittäin tunnettu. Hän sai useita kansainvälisiä tiedepalkintoja, ja hänet nimitettiin moniin arvostettuihin tehtäviin eri maissa. Hänen ohjaamilleen jatko-opiskelijoille oli Ikosen mukaan selvää hyötyä ohjaajansa verkostoista.
– Hän rohkaisi nuoria tutkijoita jo hyvin varhaisessa vaiheessa lähtemään ulkomaille kokouksiin ja tutkijavaihtoihin. Hän tarjosi sillat maailmalle niin, ettei nuoren tutkijan tarvinnut lähteä niitä itse pystymetsästä hakemaan, Ikonen kertoo.
– Hän ei myöskään jättänyt ohjattaviaan yksin tutkijanvaihdon aikana vaan osasi pitää huolta matkankin päästä.