Työterveyspalvelujen kasvanut kysyntä on johtanut krooniseen pulaan työterveyslääkäreistä. Ongelma koettelee koko maata, mutta ennen kaikkea maaseutua ja pieniä kaupunkeja, kuten muukin lääkäripula. Oulussa tilanne on tyydyttävä, mutta jo pienemmissä pohjoisen kaupungeissa heikko.
Koko maan mittakaavassa puhutaan satojen työterveyslääkärien vajauksesta.
Lähes kaikki työterveyspalveluja tarjoavat tahot ovat etsineet alan erikoislääkäreitä kissojen ja koirien kanssa, turhaan. Tosin joku yritys on voinut saada vakanssit täyteen, mutta se on tapahtunut jonkun toisen kustannuksella. Kilpailu lääkäreistä on kova.
"Työterveyslääkärit ovat kiven alla. Oulun seudulla heitä riittää jonkin verran, mutta etäämpänä hakijoita virkoihin ei juuri ole", sanoo Medivire Työterveyspalvelujen Pohjois-Suomen aluejohtaja Raimo Kerttula. Medivireen toiminta-alue kattaa koko maan.
Osansa työterveyslääkäripulassa on muuttuneella lainsäädännöllä. Vuonna 2002 tuli voimaan määräys, jonka mukaan päätoimisen, yli 20 viikkotuntia tekevän työterveyslääkärin pitää olla alalle erikoistunut lääkäri.
Koulutus-
järjestelmä ontuu
Yliopistot eivät ole kyenneet kouluttamaan työterveyslääkäreitä kysyntää vastaavasti. Vika on koulutusjärjestelmässä, jota ei ole suunniteltu tarvetta tyydyttämään. "Ala on yliopistossa nuori. Jalansijan saaminen kestää aikansa", työterveyshuollon professori Hannu Virokannas Oulun yliopistosta sanoo.
Nyt maan hallitus on budjetoinut yliopistoille lisää korvamerkittyä rahaa koulutuksen lisäämiseksi. Tavoitteena on kaksinkertaistaa koulutus niin, että vuosittain maahan valmistuisi puolen sataa uutta työterveyshuollon erikoislääkäriä. Tuollakin tahdillakin vajaus täyttyy tosin vasta ensi vuosikymmenellä.
Tähän saakka yhdelläkään yliopistolla ei ole ollut päätoimista työterveyshuollon professuuria, kliinisistä opettajista puhumattakaan. Tilanne on lisärahan myötä osin korjaantumassa. Jokaiseen lääketieteellistä koulutusta antavaan yliopistoon on luvassa kliinisen opettajan virka.
Virokannas toteaa, että yhden vakanssin lisääminen yliopistoa kohti ei ole riittävä toimi. Siksi koulutuksen lisäämiseksi on yliopistopaikkakunnilla viritelty erilaisia variaatioita. Oulun mallissa yliopisto, aluetyöterveyslaitos ja työterveyspalveluyritykset ovat rakentaneet verkoston, joka tarjoaa alalle aikoville lääkäreille erikoistumispaikkoja.
Maaseutukin tarvitsee oman kehittämisprojektinsa.
"Se vaatii terveyskeskusten verkostoitumista. Ne ovat hiljalleen heränneet asialle. Ongelmia on kuitenkin vielä kuntien välisessä yhteistyössä", Virokannas sanoo. Maaseudun terveyskeskuksissa toimineet kokeneet työterveyslääkärit ovat eläköitymässä, nuorempi polvi puolestaan suuntaa kaupunkeihin, joissa se voi hyödyntää paremmin ammattitaitoaan.
Halukkaita
riittää
Kiinnostuksen puute ei ole alan ongelma. Työterveyslääkäreiksi haluavia riittää. Houkuttimena ovat työn painottuminen päiväsaikaan, osa-aikatyön mahdollisuus ja se, ettei työterveyshuollossa tarvitse päivystää. Kilpailu osaajista on myös nostanut palkkatason kilpailukykyiseksi.
"Näyttää siltä, että julkisen sektorin lääkärit pakenevat suurta työmäärää työterveyspuolelle", Raimo Kerttula toteaa.