Suomalaisista yrityksistä 30-50 prosenttia on ilman järjestettyä työterveyshuoltoa. Nämä yritykset ovat pieniä, joissa monissa ehkä kuvitellaankin, ettei työterveyslainsäädäntö koske tältä osin "niin pientä yritystä". Tai sitten työterveyshuollon ammattilaisia ei ole paikalla lähimaillakaan, sillä kunnilla on täysi työ saada edes terveyskeskuslääkäreitä.
Näin uskovat muun muassa Teollisuus ja Työnantajien sekä Palvelutyönantajien lääketieteellinen asiantuntija Kari Kaukinen ja SAK:n lakimies Timo Koskinen.
Kaikkiaan suomalaisista 1,6 miljoonaa kuuluu järjestetyn työterveyshuollon piiriin. Se tarkoittaa noin 80 prosenttia palkansaajista.
Prosenttiluku kertoo vain keskiarvon Suomesta. Se ei puhu siitä siitä, että työterveyshuollon ulkopuolella ovat yleensä pienet yritykset haja-asutusalueilla.
Pohjoisessa etelää
huonompi tilanne
Tilanne vaihtelee paikkakunnalta toiselle. Se on Pohjois- ja Itä-Suomessa huonompi kuin Etelä-Suomessa, erilainen maakuntakeskuksessa ja syrjäkylällä. Oulussa lääkäritarjonta on erilainen kuin Vuolijoella.
Tarkastaja Jari Toivonen Oulun työsuojelupiiristä arvelee, että työterveyshuollon sopimuksia ei helposti saada kaikkia kattavaksi.
Esimerkiksi kaupan alalla on suuri joukko sellaisia työnantajia, jotka ovat tehneet sopimuksen, mutta eivät noudata sitä.
Vaikka uusittu työterveyshuoltolaki tuli voimaan viime vuoden alussa ja samoin virtaviivaistettu työturvallisuuslaki tämän vuoden alussa, suurta muutosta ei näy vielä. Kansallinen tavoite eläkeiän pukkaamiseksi pidemmälle ei vielä ole toteutumassa, sillä keskimäärin suomalaiset jäävät edelleen eläkkeelle 57-58 vuoden iässä.
Pula työterveys-lääkäreistä
Työterveyshuollon saaminen kuntoon työpaikoilla vaatii luovia ratkaisuja, sillä ensimmäinen työterveyslääkärien joukko alkaa olla eläkeiässä ja ammattikunnasta ennakoidaan tulevan pulaa.
Oulun yliopistossa tilannetta on ennakoitu sujuvoittamalla erikoistumista pullonkauloja poistamalla, muun muassa joustettu työterveyslaitoksen harjoittelussa. Erikoistuvien määrä on tänä vuonna kolminkertaistunut. Mutta määrä on sittenkin pieni. Kun ennen valmistui keskimäärin 1-2 työterveyshuollon erikoislääkäriä vuodessa, on määrä tänä vuonna kuusi.
Pahin tilanne on yrityksellä pienessä kunnassa, jonne ei ole saatu edes terveyskeskuslääkäriä.
Apu voi löytyä erilaisten työterveysasemaviritelmien rinnalla yhteisesti järjestetyistä seutukunnallisista työterveyshuoltopalveluista. Oulun seudulla tällaisia ajatuksia on jo viritelty aluetyöterveyslaitoksen ylilääkärin Veikko Kujalan mukaan.
Uusia
velvoitteita
Uusittuun työturvallisuuslakiin on kirjattu monia itsestäänselvyyksiltä tuntuvia asioita eri osapuolten velvoitteiksi. Toiminnalta odotetaan entistä suurempaa suunnitelmallisuutta ja selvityksiä. Muun muassa työn vaaratekijät on kartoitettava ja kerrottava työntekijöille. Velvoitteissa korostuu myös yhteistoiminnan vaatimus.
Myös työpaikkaa käsitteenä käytetään uudella tavalla. Yrityksen on ulotettava työsuojelun tiedotus- ja yhteistyövelvoitteet muihin samassa paikalla toimiviin, esimerkiksi aliurakoitsijoihin.
Uutta on myös sekä yksilöä että ryhmää suojeleva mahdollisuus vaatia työn kuormittavuuden selvitystä sekä ryhmäkanne.