Suomessa työterveyshuolto hoitaa tänä päivänä noin 1,9 miljoonaa työntekijää. Suomalaisia hoitavat myös julkinen ja yksityinen terveydenhuolto. Julkisen terveydenhuollon vastuulla ovat kaikki 5,4 miljoonaa kansalaista, myös työterveyshuollossa olevat. Yksityinen vastaa vain niistä, jotka sinne hankkiutuvat. Työterveyshuolto sijoittuu jonnekin julkisen ja yksityisen rajamaille, koska se on osittain pakollista ja yhteiskunta eli Kela korvaa osan työterveyshuollon kustannuksista.
Työterveyshuoltoa pidetään usein työssä käyvien etuoikeutena. Työterveyshoitajalle tai -lääkärille pääsee yleensä kohtuullisessa ajassa, mitä ei oikein voi sanoa terveyskeskuksista tai sairaaloista. Julkiselle terveydenhuollolle on jopa pitänyt tehdä laki hoitoonpääsyajoista. Työterveyshuollon sanotaan vievän yhteiskunnan varoja, joita voitaisiin käyttää paremmin tehostamalla esimerkiksi terveyskeskusten toimintaa.
Ideana työterveyshuollossa on, että ehkäistään työstä johtuvaa sairastamista. Ehkäisemiseen käytetään tavallista neuvontaa ja ohjausta terveellisestä elämästä. Lisäksi työterveyshuollolle on säädetty erityinen velvollisuus selvittää työpaikkojen terveysoloja, vaikuttaa työpaikkojen terveysvaaroihin sekä tutkia kunkin työntekijän terveydellisiä edellytyksiä työhönsä. Työntekijöitä terveystarkastetaan, työpaikoilla tehdään selvityksiä ja annetaan tietoa kyseisen työn terveysvaaroista niin työnantajalle kuin työntekijöillekin.
Työn terveysvaarojen tunnistaminen ja niiden poistaminen on työterveyshuollon erityisosaamista. Työpaikkaselvityksiä ja erilaista tietojen antamista tehtiinkin vuonna 2009 peräti 600?000 tuntia. Tilastoista ei käy selville, kuinka paljon suosituksia tai määräyksiä työn tekemistapojen muutoksista annetaan. Eikä sitäkään, miten työpaikoilla muutoksia tehdään.
Työterveyshuollon imago työnantajien keskuudessa on positiivinen. Siltä odotetaan, että se pitäisi työntekijät terveinä, ehkäisisi sairauksia. Kuitenkin työterveyshuolto on yhä enemmän lipsumassa sairauksien hoitamiseen. Toki sekin on positiivista: nopeasti lääkäriin ja mahdollisimman pian takaisin töihin.
Vuoden 2009 aikana noille 1,9 miljoonalle työntekijälle tehtiin miljoona terveystarkastusta. Lääkärin osuus näistä oli neljäsosa. Sairauskäyntejä työterveyshuoltoon nämä 1,9 miljoonaa tekivät runsaat 5 miljoonaa, näistä lääkärille runsaat kolme miljoonaa. Sairauksien hoitaminen ei kuitenkaan ole työterveyshuollon erityisosaamista. Voitaneen perustellusti kysyä, tekeekö työterveyshuolto sitä, mitä sen pitäisi.
On ymmärrettävää, että työtä tekevä kansalainen hankkiutuu työterveyshuoltoon myös sairastuessaan, koska siellä, ainakin periaatteessa, on terveydenhoitaja tai lääkäri, joka tuntee hänet, tietää hänen työnsä, pystyy arvioimaan, onko sairaus ehkä työstä johtuvaa tai onko sairaus sellainen, että työntekijä pystyy hommaansa hoitamaan vai pitääkö jäädä sairauslomalle.
Jokapäivisissä sairaustapauksissa se onnistuu, mutta entä kun kysymys on oireista, joiden takana oleva sairaus ei olekaan itsestään selvä? Lähettääkö työterveyshuolto potilaansa erikoissairaanhoitoon erilaisilla perusteilla, kuin sairauksien tutkimukseen ja hoitoon rutinoitunut terveyskeskuslääkäri? Ja toisaalta: meneekö erityisosaaminen hukkaan sairauslomatodistuksia kirjoitellessa?
Kela korvasi vuonna 2009 työterveyshuollon lakisääteistä ennalta ehkäisevää työtä 118 miljoonaa euroa. Työterveyshuollon sairausvastaanottoa Kela korvasi 154 miljoonaa euroa. Työnantajat maksoivat työterveyshuollosta toki selvästi enemmän, yhteensä 316 miljoonaa euroa.
Sairauksien hoitaminen on sisältynyt työterveyshuoltoon jo siihen aikaan, kun vain suurimmilla teollisuuslaitoksilla oli oma työterveyshuoltonsa ja muilla ei mitään. Tänä päivänä vaikuttaa kuitenkin siltä, että sairauskäynneistä on tullut työterveyshuollolle myös bisnestä. Vuodesta 1996 lähtien terveystarkastusten määrä on näet pysynyt noin miljoonassa, mutta vuosittaisten sairaanhoitokäyntien määrä on lisääntynyt 35 prosenttia.
Erilaisten yksityisten työterveyshuollon toimijoiden osuus työterveyshuollossa olevista työntekijöistä on nykyisin lähes puolet, kun se vuonna 2002 oli alle 30 prosenttia. Käytetäänkö hyväuskoisia työnantajia ja hyväuskoista yhteiskuntaa hyväksi hivuttamalla painopistettä sairaanhoitoon?
Silti -- kaiken edellä sanotun jälkeen -- työterveyshuoltoa ei pidä kritisoida liikaa. Hyvin toimiva työterveyshuolto on niin työntekijöiden kuin työnantajienkin etu. Myös yhteiskunnan etu: vain työtä tekemällä hyvinvointiyhteiskunta säilyy ja vain työkykyisenä työtä pystyy täysipainoisesti tekemään. On myös syytä panna työterveyshuollon kustannukset oikeisiin mittasuhteisiin. Yhteiskunnan 270 miljoonan euron panoksella tuotetaan työterveyshuollossa yli kolme miljoonaa lääkärikäyntiä, kolme miljoonaa terveydenhoitajakäyntiä ja työolosuhteisiin vaikuttamalla todennäköisesti estetään lukuisia sairastumisia.
Kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto taas maksoi viime vuonna 19,3 miljardia euroa. Sillä rahalla saatiin 15 miljoonan lääkärikäynnin lisäksi kaikki keskussairaalahoidot, lastenkotisijoitukset ynnä paljon muuta. Mutta jos summaa nostettaisiin 1,4 prosentilla, siis työterveyshuollon yhteiskunnalle aiheuttamilla kustannuksilla, tuskin sillä kovin paljon terveyskeskuksia kohennettaisiin.
Kirjoittaja on Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri.