Työ ja pääoma sattuivat Rotuaarilla kohdakkain. Työ oli palaamassa tehtaasta, jossa oli vietetty toimintapäivää. Se oli pukeutunut siniseen takkiin. Pääomalla hehkutti sikaria, ja askel muistutti Ozzy Osbournen vastaavaa eli yksi oikein kaksi nurin. Hieno konjakki lemahti.
Pääoma näki työn ja huitoi tämän pysähtymään. Työ kysyi että mikä riivaa - ei kai pääomaa ole vain menty syömään?
Päinvastoin, pääoma oli ollut itse syömässä Seurahuoneella. Totta puhui. Paidan rinnuksella oli kastiketta, joka sijaitsi ketsuppijäljen vieressä, vähän suklaatahran yläpuolella, punaviiniläikästä viistosti kainaloon päin.
Pääoma kertoi, että syödessä oli tullut riita parin muun pääoman edustajan kanssa. Siinä hermostuessa syötävää oli tullut ajetuksi rinnuksille.
Mistä riitelitte? Optioista vai henkilöstön vähentämisestä, työ kysäisi nykyajan teemaan liittyen.
Eikä kun meillä oli epäselvyyttä, onko seksi hupia vai työtä, pääoma sanoi. Seurueen vanhin oli kokkapuheinaan esittänyt, että seksi on 80-prosenttisesti työtä ja ainoastaan 20-prosenttisesti hauskaa.
Vanha raha oli narisevasti korostanut, kuinka työ ja pääoma ovat sovittamattomasti ristiriidassa. Siksi seksi ei oikein pääomalta ota sujuakseen. Maku on poissa, sillä touhu on työtä raskaimmillaan.
Seurueen nuorin pääoma puuskahtanut että höpsis. Sen mielestä seksistä 80 prosenttia on hupia ja vain 20 inhaa työtä. Tosin suhdeluku tarkoittaa, että kymmenestä kerrasta kaksi on tuskaa. Työn hedelmä kun on tunnetusti karvasta sekä rankasti verotettua.
Oma pääomamme oli keksinyt ratkaisun: asiaa pitää kysyä työltä itseltään. Harrastaahan sekin seksiä, siittää lisää alaisia.
Niin pääoma oli lähtenyt toikkaroimaan, työtä etsimään.
Joten työ kertoi vastauksen pääoman uteluun. Seksi on sataprosenttisesti huvia!
Ellei sitä olisi luokiteltu täydeksi huviksi, niin me joutuisimme säntäämään makuukamariinne tekemään sen työltä tuntuvan osan. Tehtävän kuvaus olisi sisällytetty työehtosopimukseen.
petri.laukka @kaleva.fi