Oulun kaupunginteatterin peruskorjaus- ja laajennustyön harjannostajaisissa arkkitehti ja pääsuunnittelija Sampo Valjus kommentoi teatteriin tulevan orkesterimontun kokoa. Oulun kaupunginorkesterin muusikothan ovat useampaan otteeseen epäilleet, että uudestakin montusta tulee yksinkertaisesti liian pieni orkesterin perusjoukolle.
Monttukysymyksiin tarkemmin perehdyttyään Valjus on tullut johtopäätökseen, "että koulukuntia on paljon eikä asia ole niin yksinkertainen kuin haluttiin esittää".
Liekö kuitenkaan kysymys koulukuntaeroista, jos pasunistit eivät mahdu vetämään ja työntämään putkeaan, tai viulisteilla ja sellisteillä kopisevat soittaessa kyynärpäät yhteen?
Perustetaanko Oulun ehkä uusi pasunistien koulukunta, joka soittaa putket kattoa kohti sojottaen; omaksuvatko orkesterin viulistit kansanpelimannien tilaa säästävän soitin etutanassa -tyylin?
Teatterin tilat on pyritty suunnittelemaan niin, että henkilökunnan olisi turvallista työskennellä. Samaa painottivat orkesterilaisetkin huomauttaessaan, ettei heidän ole pakko soittaa olosuhteissa, jotka eivät tiloiltaan ja desibelimääriltään täytä työsuojelullisia vaatimuksia.
Onneksi orkesterimontun koko kuuluu niihin kiistoihin, jotka eivät voi päättyä ratkaisemattomaan. Remontin valmistuttua on hyvin helppo tarkistaa, kumpi koulukunta oli oikeassa: kaupunginorkesteri mahtuu monttuun soittamaan tai sitten ei.