Työperäisen stressin ehkäisy ja hoito sujuvat edelleen nihkeästi työpaikoilla. Työntekijän ja työnantajan näkemykset eroavat usein siinä, onko psyykkisen ylirasituksen syynä työ vai henkilökohtaiset ongelmat. Sairauden hoito riippuu siitä, kumpi todetaan syylliseksi.
Työmarkkinaosapuolet pyrkivät poistamaan epäkohtia lisäämällä ennaltaehkäisevää toimintaa. Uusin työkalu on EU:n suositus, jota pyritään nyt soveltamaan Suomen oloihin.
Sen tehoa heikentää se, että vuonna 2004 Euroopan työmarkkinajärjestöjen tekemä puitesopimus ei tuo lainsäädännöllisiä määräyksiä stressin torjuntaan. Suomen oma työturvallisuuslaki antaa selvästi tarkemmat ja sitovat ohjeistukset.
EU:n sopimuksesta tuli varsin yleiselle tasolle jäänyt suositus. Sama koskee myös toista Suomeen sovellettua EU-suositusta, jossa haettiin pelisääntöjä etätyölle. Sekään ei juuri tuo konkreettisia välineitä puuttua epäkohtiin.
Puitesopimus tuo lähinnä esiin "osapuolten halun" puuttua työstressiin. Syynä muotoilulle ovat juuri työnantaja- ja palkansaajapuolen näkemyserot.
Stressi tulee työnantajallekin kalliiksi
Keskeinen kiista koskee sitä, kuinka suuri oikeus työnantajalla on määritellä stressin syitä. Työnantaja haluaa pitää asiat pitkälti työnjohdon vastuulla. Palkansaajapuolella muistutetaan, että ongelmana voi olla se, että esimies itse aiheuttaa työntekijän stressin.
Suositusta torstaina Helsingissä esitelleet työmarkkinajärjestöjen asiantuntijat vakuuttivat olevansa kuitenkin sitoutuneita sen toteuttamiseen.
SAK:n työympäristöasiantuntija Raili Perimäen mukaan ay-liike olisi halunnut työstressistä direktiivin. Aikaansaatu yhteisymmärrys on kuitenkin parempi kuin se, että sitä ei olisi lainkaan.
Myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n asiantuntija Jyrki Hollmén korosti, että nyt saatiin kuitenkin uusi työkalu, jonka avulla tietoisuuden lisääminen työpaikoilla on mahdollista.
EK:n asiantuntijana toimiva ylilääkäri Kari Kaukinen vakuutti että asiaa ei työnantajapuolella vähätellä. Sairaus- ja poissaolotilastojenkin valossa ongelma on mittava.