Egyptissä toimii useita ulkomaisia arkeologisia instituutteja. Esimerkiksi amerikkalaiset, saksalaiset ja itävaltalaiset arkeologit tekevät Egyptin-instituuteissaan merkittävää tutkimustyötä.
Suomellakin on vastaavat laitokset Roomassa ja Ateenassa, ja onpa suomalainen Jaakko Frösen tutkimusryhmineen tehnyt mullistavan papyruslöydön Jordanian Petrasta. Egyptissä Suomella ei kuitenkaan ole instituuttia, joten suomalaisen arkeologin pesti muinaisten egyptiläisten aarteiden parissa on erittäin harvinainen.
Oululainen Jari Okkonen on kuitenkin päässyt toteuttamaan lähes jokaisen arkeologin unelmaa, työskentelyä Egyptissä. Päätyönään Oulun yliopistossa arkeologian amanuenssin virkaa hoitava Okkonen on mukana Suomen ulkoministeriön rahoittamassa kehitysyhteistyöprojektissa, joka pyrkii tehostamaan Egyptin muinaisjäännösten suojelua.
Valttikorttina paikkatieto-osaaminen
Okkosen tie Egyptin muinaisten kulttuuriaarteiden suojelutyöhön oli miehen itsensä mukaan seurausta oikean seuran valitsemisesta ja hyvästä tuurista.
Kaikki alkoi, kun Suomen ulkoministeriö järjesti tarjouskilvan paikkatietokannan luomisesta Egyptin arkeologisen kulttuuriperinnön suojelua varten. Tarjouksia ulkoministeriölle tekivät useammat suomalaiset tahot, joista muutamat pyysivät asiantuntijaryhmäänsä mukaan myös Okkosta. Hän hyväksyi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tarjouksen, joka sittemmin voitti tarjouskilvan, ja sai hoidettavakseen kyseisen kehitysyhteistyöprojektin EAIS:n (Egyptian Antiquities Information System).
Okkosta pyydettiin mukaan projektiin, koska hän on erikoistunut arkeologisen tiedon käsittelyyn GIS-paikkatietojärjestelmällä (Geographic Information System).
"Suuntautumiseni paikkatietojärjestelmään sai alkunsa viettäessäni vuoden Buffalon yliopistossa USA:ssa vierailevana tutkijana. Työskentelin siellä GIS-laboratoriossa alan gurun professori Ezra Zubrowin alaisena. Palattuani Ouluun innostustani paikkatietojärjestelmään piti yllä oma professorimme Milton Nuñez. GIS-osaamiseni ansiosta pääsin sitten mukaan tähän Egypti-projektiin", Okkonen iloitsee.
Aluksi projektissa oli mukana myös toinen suomalainen arkeologi, Tuija Kirkinen Helsingistä, mutta sittemmin Jari Okkonen on hoitanut pestiä paikkatietoprojektin arkeologisena asiantuntijana yksin. SYKE:stä on mukana viisi suomalaista GIS-osaajaa.
Okkosta tarvitaan myös hänen arkeologisen tietämyksensä takia.
"SYKE on luonut aiemmin luontotietokanta Naturan, ja Egypti-tietokanta aiottiin luoda muuntelemalla sitä. Pian kävi kuitenkin selväksi, että mukaan tarvitaan myös arkeologian asiantuntija. Se oli minun tilaisuuteni", oululaisarkeologi toteaa.
Koneita ja
tietotaitoa
Tähän mennessä Suomen ulkoministeriön, SYKE:n ja Egyptin muinaismuistohallinnon (Supreme Council of Antiquities, SCA) yhteisprojekti on saanut aikaan GIS-keskuksen Egyptiin.
Keskuksessa työskentelee 15 egyptiläistä arkeologia, jotka kartoittavat muinaisjäännöksiä ja tallettavat niitä koskevat tiedot tietokantaan. Jari Okkonen käy muutaman kerran vuodessa paikan päällä ohjaamassa ja neuvomassa egyptiläisarkeologeja GIS-ohjelman käytössä.
"Projektin myötä paikalliset ovat saaneet tietotaitoa ja uudet, tehokkaat koneet. Nyt he voivat vihdoin käyttää hyväkseen myös ulkomaisten tutkimusryhmien tuottamia digitaalisia aineistoja. Viranomaisetkin ovat tästä projektista mielissään, sillä uusi tieto vaikuttaa positiivisesti muinaisjäännösten matkailulliseen vetovoimaan", Okkonen valottaa.
Kehitysyhteistyöprojektin tavoitteena on saattaa tiedot arkeologisesta kulttuuriperinnöstä tietokantaan, jota viranomaiset voivat hyödyntää maankäytön suunnittelussa. Egyptin hurja väestönkasvuvauhti aiheuttaa muun muassa hallitsematonta rakentamista, joka tuhoaa arvokkaita muinaisjäännöksiä. GIS-tietokannan toivotaankin tehostavan rakentamisen ja maankäytön suunnittelua ja estävän siten muinaismuistoalueiden päälle rakentamisen.
Egypti elää muinaisjäännöksistään, joten niiden suojelusta on tullut sydämen asia myös paikallisille viranomaisille. Tähän saakka turismiministeriötä ovat kiinnostaneet vain Luxorin, Gizan ja Karnakin tapaiset loisteliaat kohteet. EAIS-projekti pyrkii osoittamaan, että myös maan päälle vähemmän näkyvillä kulttuuriperintökohteilla on annettavaa turismille, joten niitä kannattaa suojella.
"Esimerkiksi Sharqiyyahin maakunnassa Niilin deltan itäosassa, johon projektimme tällä hetkellä keskittyy, ei ole suuria temppeleitä tai pyramideja. Sieltä on kuitenkin löydetty esimerkiksi upeita freskoja, jotka ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia", Okkonen kertoo.
Riistoa, loistoa ja rappiota
Vuonna 2000 alkanut projekti on nyt ensimmäisen vaiheensa lopussa, ja toinen vaihe käynnistyy vuoden vaihteessa. Tuolloin toimintaa pyritään siirtämään enemmän egyptiläisten vastuulle ja projekti laajennetaan koko maan kattavaksi. Jari Okkonen on lupautunut olemaan hankkeessa mukana sen loppuun, vuoteen 2005 saakka.
"On hienoa olla osallisena tällaisessa projektissa, jonka avulla Suomi omalta osaltaan kantaa vastuunsa maailman kulttuuriperinnön suojelusta. Egyptin kulttuuriperintöhän on ollut vuosikymmeniä globaalin riiston kohteena", Okkonen toteaa.
Egyptin loistokas menneisyys on inspiroinut myös viihdeteollisuutta. Tuoreena esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Muumio-elokuvat.
"Yleensäkin viihdeteollisuudessa romantisoidaan Egyptin muinaisuutta, mutta todellisuudessa arvokas muinaisjäännöskanta on rappeutumassa tarpeellisen hoidon puuttuessa. Jos edes prosentti esimerkiksi Egyptiin liittyvien elokuvien tuotosta ohjattaisiin muinaisjäännösten suojeluun, sillä saataisiin paljon hyvää aikaan", Okkonen pohtii.
Egyptissä työskentelyssä on Okkosen mukaan ylimääräistä tunnetta ja glamouria, ovathan kohteet kirjoista ja elokuvista tuttuja. Hohtoa työhön tuovat myös tapaamiset ulkomaisten ja paikallisten instituuttien johtajien kanssa.
"Mielenkiintoiset ja opettavaiset keskustelut huippututkijoiden kanssa sekä tarkastusmatkat kentällä muinaisjäännösten parissa ovat tämän homman parasta antia. Enimmäkseen työni on tylsää tietokoneiden kanssa värkkäämistä toimistossa. On tämä kuitenkin ehdottomasti urani hienoin kokemus", Okkonen myöntää.