Työpaineet, kiire ja työsuhteiden epävarmuus ovat arkea suomalaisessa työelämässä. Nuorten mahdollisuudet vakiinnuttaa asemansa työmarkkinoilla ovat heikentyneet ratkaisevasti lamaa edeltävään aikaan nähden. Samaan aikaan turvatuissa työsuhteissa olevat tuntevat kasvavaa epävarmuutta.
Moni asia Suomessa on muuttunut laman jälkeen. Laman aikana velkaiset yritykset saneerasivat tuottavuuden parantamiseksi. Tuottavuuden kasvu oli suoraa seurausta työntekijäkunnan irtisanomisista, toimintojen rationalisoinnista ja automatisoinnista. Seurauksena oli työttömyyden nopea kasvu.
Jäljelle jääneen henkilöstön työtaakka ja vastuu kasvoivat, kun työntekijät panivat kaikkensa likoon pitääkseen työpaikkansa. Tilannetta pahensi se, että laman aikana lainakorot nousivat taivaisiin. Työn syrjässä kiinni olevilla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin suostua mihin tahansa selviytyäkseen taloudellisista velvoitteistaan.
Lama on ohi, yritysten taseet ovat kunnossa, tuottavuus on korkea ja korot alhaalla. Lamatunnelmista vain henkilöstön epävarmuus on jäljellä. Kenelläkään ei ole varaa tuudittautua siihen uskoon, että työpaikka on turvattu. Huominen voi tuoda tullessaan yllätyksiä.
Monilla matalapalkka-aloilla osa-aikatyö on ainoa työn muoto, jota on saatavilla. Köyhyys Suomessa onkin kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, varsinkin lapsiperheiden keskuudessa. Myös tuottavuutta parantaneiden työntekijöiden palkkakehitys on usean perättäisen maltillisen tulosopimuksen myötä ollut vaatimaton.
Sen sijaan omistavan luokan tulot ovat kasvaneet. Työnantajat ovat tottuneet laman opettamiin nöyriin ja suostuvaisiin työntekijöihin. Työsuhteiden epävarmuuden kustannuksella työtahti ja työmäärä on monin paikoin kohtuuton. Liioin riuskaa eläköitymisintoa ei ole saatu padottua.
Puheet työssäjaksamisesta ja henkilöstöstä yrityksen tärkeimpänä voimavarana ovat osoittautuneet ontoiksi korulauseiksi. Saneeraus työpaikoilla kohdistuu usein pitkän työuran tehneisiin varttuneisiin työntekijöihin, kun työantajat käyttävät hyväkseen työttömyyseläkeputkea. Samaan aikaan uudet nuoret työntekijät ovat määräaikaisia.
Työpaikkojen sisäiseen ilmapiiriin on laman jäljiltä pesiytynyt ikäviä piirteitä, jotka haittaavat työsuoritusta ja aiheuttavat stressiä niin työssä kuin työn ulkopuolella. Työelämästä on tullut kylmää ja kyynistä. Tutkijoiden mukaan se on seurausta pikemminkin huonosti toimivista työorganisaatioista kuin yksittäisistä työntekijöistä.
Työyhteisön ilmapiirin häiriintyminen ja työntekijöiden kokema stressi kasvavat samaa tahtia ylitöiden tekemisen kanssa. Oireellista on, että ylitöitä tekevät ne, jotka muutenkin joutuvat kiirehtimään ehtiäkseen tehdä kaiken vaadittavan. Työpaikan kova kilpailuhenki johtaa helposti siihen, että käytännössä ylitöitä tehdään korvauksetta.
Stressi ja työuupumus uhkaavat tunnollisia työntekijöitä, työn ja perheen yhteensovittaminen kärsii, kun jousto tapahtuu aina työn hyväksi. Lisääntyvästä työmäärästä huolimatta perheen taloudellinen hyvinvointi ei kasva, kun kasvanut työmäärä tehdään entisellä palkalla. Erityisen huolestuttavia ovat tuoreet tiedot, joiden mukaan jo nuoret kolmikymppiset tekevät töitä jaksamisen äärirajoilla.
Keinot työelämän vinoumien oikaisemiseksi ovat helpot. Työtä tehdessä on saatava tunne siitä, että voi kehittyä ja vaikuttaa omaan työhönsä. Tasa-arvoinen kohtelu ja hyvä työilmapiiri ovat myös toimivan työyhteisön voimavaroja. Pahitteeksi ei liioin ole esimiesten tuki.