Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten yhteyteen halutaan luoda ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä.
Työministeriön työryhmän ehdotuksen mukaan järjestelmän koordinoijina toimisivat Oulun ja Joutsenon vastaanottokeskukset. Päätöksen palvelujen saamisesta samoin kuin niiden loppumisesta tekisivät keskusten johtajat. Avunsaannin edellytykseksi riittäisi epäily ihmiskaupan uhriksi joutumisesta.
Ministeriön maahanmuuttoasioista vastaavan johtajan Mervi Virtasen luotsaama työryhmä luovutti raporttinsa kansliapäällikkö Markku Wallinille keskiviikkona.
Työryhmän kaavailuissa Joutseno vastaisi aikuisista ihmiskaupan uhreista ja Oulu huolehtisi alaikäisistä. Ideana on, että vastaanottokeskukset eivät järjestäisi palveluja itse vaan ne ostettaisiin ulkopuolelta.
- Ihmiskauppa on ilmiönä monisyinen. Uhrien joukossa voi olla esimerkiksi prostituutioon pakotettuja, työn kautta tapahtuvan hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreja, Suomen kansalaisia tai muutoin Suomessa asuvia henkilöitä. Vastaanottokeskus ja sen palvelut eivät vastaa näiden ihmisten tarpeita. Tästä syystä on lähdetty siitä, että apu räätälöidään ja palvelut ostetaan ulkoa, Virtanen sanoo.
Ihmiskauppa on
ajan ilmiö
Suomessa ei ole tiettävästi tunnistettu vielä yhtäkään ihmiskaupan uhria. Useita epäilyjä on Virtasen mukaan kuitenkin ollut. Todennäköistä on, että ensimmäinen syyte ihmiskaupasta nostettaneen lähiaikoina.
Suomeen suuntautuvan tai Suomen kautta kulkevan ihmiskaupan määräksi on arvioitu muutamia kymmeniä tai satoja tapauksia vuodessa. Kansainvälisesti luvut vaihtelevat melkoisesti. Joissakin yhteyksissä on puhuttu jopa 800 000-900 000 uhrista vuosittain.
- Mikään ei viittaa siihen, että ihmiskauppa olisi ainakaan vähenemässä, Virtanen sanoo.
Työryhmän ehdottaman auttamisjärjestelmän toimintaan sisältyisi asiakkaan vastaanoton lisäksi muun muassa kriisiapu, sosiaali- ja terveyspalvelut, asumisen järjestäminen sekä kotoutumisen tai turvallisen paluun tukeminen. Lisäksi alaikäisille olisi tarjolla erityispalveluja.
Valtio ja kunnat
vastaavat kustannuksista
Ihmiskaupan uhriksi joutunut voisi hakeutua palvelujen saajaksi itse tai esimerkiksi viranomaisen tai järjestöjen kautta. Tapauksissa, joissa aloitteellisena tahona olisi joku muu kuin poliisi, asiasta ilmoitettaisiin erikseen poliisille.
Vastaanottokeskuksen johtajan apuna avun tarpeen arvioinnissa toimisi moniammatillinen arviointiryhmä. Arviointiryhmän nimeäisi TE-keskus.
Palvelujen ja tukitoimien kustannuksista vastaisi valtio niiltä osin, kun kysymyksessä on henkilö, jolla ei ole oleskelulupaa Suomessa. Suomessa pysyvästi asuvien ja Suomen kansalaisten osalta palvelujen rahoituksesta vastaisivat pääsääntöisesti kunnat.
- Kunnat voivat hakea vastaanottokeskuksilta tukea tilanteissa, joissa tarvitaan pitkäkestoisia terapioita tai muita erityispalveluja, Virtanen toteaa.
Kansalaisjärjestöjen ammatillista työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi avustaisi ehdotuksen mukaan Raha-automaattiyhdistys.
Työryhmä arvioi, että valtion osuus auttamiskustannuksista on ensimmäisen toimintavuoden aikana noin 1,4 miljoonaa euroa.