Rikos- ja riita-asioiden sovittelua pohtinut työryhmä esittää, että sovittelusta säädettäisiin lailla. Työryhmä jätti maanantaina ehdotuksensa sosiaali- ja terveysministeriölle.
Työryhmän laatiman mallin mukaan rikos- ja riita-asioiden sovittelu laajenisi koko maahan. Näin kaikki ihmiset pääsisivät sovittelun piirin riippumatta siitä, millä paikkakunnalla he asuvat. Sovitteluun voisi ohjautua vuodessa jopa 8 500–9 000 juttua.
Sovittelun kustannuksista vastaisi valtio ja järjestämisvastuu olisi lääninhallituksilla. Käytännössä kunnat tai muut tahot järjestäisivät sovittelun.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) pitää mahdollisena, että sovittelun käytännön hoitaminen ohjautuisi monin paikoin kolmannelle sektorille.
Soininvaaran mukaan sovittelun laajentamisehdotus on ehdottoman järkevä. Hän toteaa, että sovittelu säästäisi valtion kustannuksia tuomioistuinten puolella.
Työryhmän puheenjohtajan sosiaalineuvos Martti Lähteisen mukaan nykyisellään sovittelun piirissä on kolmasosa kunnista mutta 75 prosenttia väestöstä. Erityisesti suuret kunnat ovat käyttäneet mahdollisuutta sovitteluun.
Lähteinen toteaa, että hanke toteutuisi jo ensi vuonna, jos valtion budjettiin saadaan sitä varten rahat. Toiminta maksaisi vuodessa noin kuusi miljoonaa euroa. Noin 60 sovittelutoimistoa kattaisi koko maan. Lähteinen pitää sovittelun valtakunnallisuutta tärkeänä kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Sovitteluun ohjautuvista jutuista kolmannes on väkivaltarikoksia. Muita tyypillisiä ovat varkaudet, omaisuusrikokset ja vahingonteot. Riita-asioiden osuus on ollut pieni ja käsittänyt lähinnä naapuririitojen kaltaisia tapauksia.
Ensi-ja turvakotien liitto, Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Suomen sovittelun tuki ry ja Stakes tekevät parhaillaan selvitystä siitä, soveltuvatko perheväkivaltatapaukset lainkaan sovitteluun. Asiantuntijat ovat kiistelleet asiasta vuosien ajan. Perheväkivallan sovittelua on kritisoitu muun muassa siitä, että väkivaltarikoksen uhrin oikeudet eivät toteutuisi sovittelussa.
Nyt jätetyssä ehdotuksessa todetaan sovittelun alasta, että ”sovittelussa voidaan käsitellä sellaisia rikos- ja riita-asioita, joiden sovitteleminen on sovittelutoimiston arvion mukaan sen käytettävissä olevat voimavarat ja sovittelun tarkoitus huomioon ottaen mahdollista ja perusteltua.”
Tuore ehdotus sisältää rahoituksen sovittelijoiden aiempaa kattavampaan koulutukseen.
