Suomessa ei ole tarvetta erityisen katastrofirahaston perustamiselle. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän mukaan tavanomaista suurempien onnettomuuksien aiheuttamat lisäkustannukset on tarkoituksenmukaista rahoittaa jatkossakin valtion budjettimenettelyn kautta.
Itse katastrofin uhrin sosiaalisten ja taloudellisten tukiasioiden hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Sen vuoksi työryhmä ehdottaa, että jo sairaalan sosiaalityöntekijät saisivat pääsymahdollisuuden onnettomuuden uhria koskeviin Kelan tilastoihin.
Tällä tavalla voidaan ensikontaktissa selvittää niitä palveluja ja etuuksia, joihin potilaalla on oikeus sairaalasta päästyään. Kotiin lähetetty uhri on kuitenkin usein niin järkyttynyt ja sekavassa mielentilassa, ettei jaksa itse hoitaa asioitaan. -- Sairaalasta kotiutuvat onnettomuuden uhrit tarvitsevat usein kotipalveluja, esimerkiksi apua ruokahuollossa, kodinhoidossa ja lastenhoidossa, kuvailee työryhmän puheenjohtaja Terttu Savolainen.
Tietoa yhdellä soitolla
Uhrien kannalta on tärkeää saada tieto haettavista etuuksista mahdollisimman helposti, yhdellä puhelinsoitolla. Suuronnettomuuden tai muun erityistilanteen sattuessa viranomaisen olisi luotava nopeasti asiaa koskeva neuvontajärjestelmä. Työryhmä suosittelee valtioneuvoston kansliassa tätä varten aloitetun työn jatkamista. -- Myös Valtiokonttoriin voitaisiin perustaa tarvittaessa neuvontapiste, johon kootaan eri alojen kuten Kelan asiantuntijoita, Savolainen sanoo.
Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi ovat toimineet työryhmän mukaan viime aikojen katastrofien hoidossa suhteellisen hyvin eikä ryhmä havainnut etuusjärjestelmässä aukkoja. Kuntien valmiussuunnitelmissa tulisi kiinnittää huomiota ja varautua riittäviin katastrofin uhreille tarjottaviin sosiaalipalveluihin.
Mahdollisen katastrofin kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle aiheuttamat lisäkustannukset kuuluvat valtionosuuden piiriin. Suuren katastrofin kohdalla valtioneuvosto voi tehdä päätöksen lisäkustannusten korvaamisesta kunnille, muille viranomaisille tai yhteisöille.
Järjestöjen ja yhteisöjen rahastojen, esimerkiksi SPR:n ja kirkon katastrofirahastojen, käyttäminen uhrien tukena kriisitilanteissa on tarpeen julkisten palvelujen rinnalla.