Valkolakin saatuaan työttömäksi jäänyt Jenni Jakku-Hiivala tietää nyt ”satavarmasti” tahtovansa kulttuurialalle. Uravalinta selkiintyi hänelle nuorten työpajassa, jonne hän pääsi työskentelemään puoleksi vuodeksi. Samantyyppistä hengähdysaikaa hän haluaisi myös muille nuorille. Hän suree sitä, että nykyään nuoret patistetaan kiireellä suoraan koulun penkiltä jatko-opintoihin.
– Nyky-yhteiskunnassa pitää käydä hirveästi kouluja lyhyen ajan sisällä. Missään vaiheessa nuori ei ehdi miettiä, mitä haluaisi. Se tuo suunnattomia paineita. Moni menee koulusta toiseen huomaten, että tää ei ollutkaan mun juttu. Siinä kuluu aikaa hukkaan, 20-vuotias oululainen Jenni tuumaa.
Hän esittää, että jo kouluaikana nuorille järjestettäisiin esittelykierroksia työpaikoille. Hän uskoo, että jo päivänkin mittaiset tutustumisretket helpottaisivat nuoren uravalintaa.
– Kouluttautuminen on tietysti tärkeää, mutta ensin pitäisi päästä tutustumaan työelämään. Kun nuori löytää oikein kivan työpaikan, hän tajuaa, mihin kouluun hän haluaa, Jenni perustelee.
Jennillä itsellään on enää puolitoista kuukautta työrupeamaa jäljellä taide- ja mediapaja Wankkurissa. Hän kertoo olevansa siitä haikealla mielellä, sillä työpaja-aika on ollut antoisaa. Piirtämisestä ja maalaamisesta kiinnostuneen Jennin tähtäimenä on ensin Taideteollinen korkeakoulu ja sen jälkeen työpaikka vaikkapa taidekoulun opettajana.
Löhöäminen ei houkuttanut
Ennen kuin Jenni pääsi nuorten työpajatoimintaan mukaan, hän ehti olla nelisen kuukautta työttömänä. Hän lähetti työpaikkahakemuksia jopa kymmenen kappaleen viikkotahdilla. Mistään ei kuulunut mitään.
– Olin turhautunut itseeni. Olin vain kotona hoitamassa kissoja, eikä minulla ollut mitään rutiineja, Jenni muistelee.
Jennin mielestä sohvalla löhöäminen oli kivaa ehkä kuukauden verran. Sen jälkeen oli pakko keksiä jotain tekemistä.
– Olin koululla vahtimestarin apulaisena noin 900 euron palkalla. Tykkäsin mielettömästi.
Lamapuheet tai jääminen ensi syksynä ilman jatko-opintopaikkaa eivät Jenniä pelota.
– Tulee huonoja päiviä, mutta sen jälkeen on taas valoisampaa. Jos en pääse opiskelemaan, haen töitä niin kauan, että mut otetaan töihin, hän sanoo.