Viime päivien uutiset työttömyydestä ja Suomen talouden kehityksestä eivät mieltä ylennä.
Tilastokeskuksen mukaan työttömänä oli elokuussa 197 000 ihmistä, mikä on 6 000 työtöntä enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan ja 4 000 enemmän kuin heinäkuussa.
Työttömyysaste on nyt 7,4 prosenttia, mutta koko totuus ei ole tässä, piilotyöttömiä on Tilastokeskuksen mukaan melkein toinen mokoma, 149 000 ja heidän määränsä on kasvanut rajusti.
Piilotyöttömiksi määritellään henkilöt, jotka eivät ole töissä, mutta eivät hae työpaikkaa.
Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtaja Markus Lahtinen arvioi tiistaina Ylen tv-uutisille piilotyöttömyyden kasvun kertovan Suomen työmarkkinoiden heikkoudesta. Kun työnhaku alkaa näyttäytyä turhana, ihmiset lannistuvat ja vetäytyvät työmarkkinoilta.
PTT:n tiistaina antama ennustus ensi vuoden talouskasvuksi on puoli prosenttia. Nordea oli viimeisimmässä ennustuksessaan vielä pessimistisempi,
0,3 prosenttia. Vain valtiovarainministeriö uskoo yli prosentin kasvuun.
PTT:n Lahtinen arvioi, että työpaikkojen syntymiseen tarvittaisiin vähintään 1,5 prosentin talouskasvu.
Suomessa etsitään nyt kilvan syitä ja syyllisiä siihen, kuinka meidän talousihmeelle näin on käynyt.
PTT antaa katsauksessaan hieman synninpäästöäkin, ettei hidas talouskasvu pelkästään omaa syytäkään ole. Maailmankaupan arvo ei ole juuri kasvanut vuosikausiin ja erityisen heikkoa se on ollut Suomen vientimarkkinoilla.
PTT:n Lahtinen visioi Ylen haastattelussa, että Suomen pitäisi keksiä itsensä uudestaan. Hän arvioi, että nyt pitäisi teollisuuden sijaan panostaa uusille aloille, lähinnä palveluihin.
Suomen työmarkkinoita Lahtinen vikkelöittäisi ihan ensimmäiseksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikkaamalla.
Lahtinen ei ole ainoa, joka surkeasta työllisyystilanteesta huolimatta ehdottelee työttömyysturvan leikkaamista. Se tuntuu hölmöläisten peiton jatkamiselta.
Ei ansiosidonnaisellakaan päivärahalla herroiksi elele. Jos bruttopalkka palkkatyöstä on vaikka 2 500 euroa kuukaudessa, ansiosidonnaisella bruttoansio on vähintään tuhat euroa pienempi.
Jos yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, ettei henkilöllä ole esimerkiksi asuntolainan koroista saatavia vähennyksiä verotuksesta, kuukauden nettoansio ansiosidonnaisella päivärahalla on karkeasti laskien noin 1 150 euroa kuukaudessa.
Jos palkka on suurempi, esimerkiksi 3 500, ero palkan ja ansiosidonnaisen päivärahan välillä on suurempi. Kuukauden bruttoansiot tippuvat noin 1 600 euroa ja nettoansiot vajaa tuhat euroa. Nettoansio jää karkeasti laskien noin 1 400 euroon kuukaudessa.
Se on toki enemmän kuin peruspäiväraha, jonka suuruus ilman mitään korotuksia on keskimäärin 702 euroa kuukaudessa. Myös peruspäiväraha on veronalaista tuloa.
PTT:n katsauksessa luetellaan tutut syyt siihen, miksi kotimainen kysyntä on hiipunut: pienet palkankorotukset, huono työllisyystilanne, huoli oman työpaikan menetyksestä.
Työttömien taloudellista tilannetta heikentämällä kotimaista kysyntää heikennettäisiin entisestään. Pienituloinen kun panee myös rahansa kiertoon, koska hänellä on todellisia kulutustarpeita.
Työttömien kurjistaminen tarkoittaa kotien pakkomyyntejä, luottotappioita, köyhiä lapsia. Sillä tuotetaan ongelmia, jotka syövät ihmisten toimintakykyä.
Voi vain ihmetellä tutkimusjohtaja Lahtisen ajatuksenjuoksua. Työpaikkoja ei ole, koska vienti ei vedä, eivätkä suomalaiset uskalla kuluttaa. Miten työpaikkoja voisi nyt syntyä työttömiä kurjistamalla?
Kolumni