Työnantajat tukevat nykyisin työpaikkaliikuntaa kiitettävästi. Jo lähes 90 prosenttia työpaikoista osallistuu liikuntamahdollisuuksien järjestämiseen henkilöstölle tavalla tai toisella. Satsaus liikuntaan nähdään työkykyä edistävänä toimena. Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että liian vähän kuntoilevat saataisiin houkuteltua liikunnan pariin. Tiedot ilmenevät Suomen Kuntourheiluliiton keskiviikkona julkaisemasta työpaikkaliikuntabarometristä.
Pullonkaulaksi työpaikkaliikunnan edistämisessä on muodostumassa sopivien liikuntapalvelujen tarjonnan puute. Selvästi yleisimmin tuettuja terveysliikuntapalvelumuotoja ovat kuntosalin ja uimahallien käyttö, Kuntourheiluliiton toiminnanjohtaja Jorma Savola toteaa. Kuntourheiluliitto arvelee, että niiden käyttö työyhteisöjen liikuntapaikkoina on lähes huipussaan. Kaikki eivät kyseisistä kuntoilumuodoista innostu. Savolan mukaan palvelujen tarjontaa olisi laajennettava nykyisestä.
Reilu kolmannes työntekijöistä osallistuu säännöllisesti työnantajan tukemaan kuntoiluun, satunnaisesti mukana on himan yli puolet henkilöstöstä. Esimerkiksi kuntosaleja ihmiset ovat oppineet käyttämään kuntoutusjaksoilla saatujen kokemusten jälkeen. Kuntosalien kautta myös fysioterapiapalvelut ovat tulleet tutuiksi. Samaa menetelmää kannattaa Savolan mukaan soveltaa muidenkin lajien kohdalla.
"Jotta yritysten liikunnalle asettamat arvot toteutuisivat, on välttämätöntä kehittää palvelutarjontaa terveysliikunnan suuntaan. Muuten työyhteisöissä liikuntaetuja käyttävät edelleen ne, jotka liikkuvat jo muutenkin riittävästi."
Savola uskoo, että asia etenee, pyöriihän työpaikkaliikunnassa rahaa jo 170 miljoonaa euroa vuositasolla. Sen varaan voi suunnitella laajempaakin liikuntabisnestä, Savola uskoo. Paljon odotuksia palvelujen suhteen kohdistuu myös kuntiin.
Yksi mahdollisuus monipuolistaa liikuntatarjotinta voisi Savolan mukaan olla liikuntaseteli, jolla työpaikkaliikkuja voisi ostaa mitä tahansa sopivia liikuntapalveluja.
Patistelua tarvitaan
Liikkumattomia pitää myös patistella kuntoiluun. Pelkkä taloudellinen tuki ei riitä synnyttämään liikuntaharrastusta passiivisessa ihmisessä. Savolan mielestä paras motivoija on työterveyshuolto, josta voi tulla tärkeä yhteistyökumppani liikuntapalvelujen tuottajille.
"Työterveyshoitajat ja -lääkärit kykenevät löytämään työyhteisöistä terveyden kannalta liian vähän liikkuvat ja ohjaamaan heidät oikeiden liikuntapalvelujen asiakkaiksi ja kannustamaan liikunnan harrastajiksi."
Myös valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan työterveyshuolto on oikea instanssi työpaikkaliikuntaan ohjaamisessa. Ongelma on, että työterveyshuollon ja palvelujen tarjonnan väliltä puuttuu linkki. Savolan mukaan Kuntourheiluliitto tekee asian eteen töitä parhaansa mukaan.
Haastetta asiassa riittää myös alan koulutukselle. Savolan mukaan kuntoliikuttajia kyllä koulitaan yrittämiseenkin, mutta tarjonta ja kysyntä eivät vielä ole löytäneet riittävässä määrin toisiaan.
Alv-vähennysoikeus?
Työpaikkaliikunta tunnustetaan jopa valtiovallan taholla keskeiseksi osaksi työkykyä ylläpitävää toimintaa. Arvostus ei kuitenkaan näy liikuntaharrastuksen tukemisen verokohtelussa. Siinä missä muu tyky-toiminta nauttii alv-vähennysoikeudesta, liikunnalla sitä ei ole.
"Yleensä työkykykuluista voidaan vähentää arvonlisävero, miksei myös terveysliikunnan kuluista", Savola kysyy.