Jokainen järkevä työnantaja pyrkii luomaan mahdollisesta uudesta työntekijästä jonkinlaisen kokonaiskuvan. Työpaikkahakemus on pitkälle hakijan oma näkemys itsestään. Opiskelutodistukset kertovat jotain työnhakijan henkisestä kapasiteetista ja ahkeruudesta mutta eivät luonteenpiirteistä. Työtodistukset antavat viitteitä henkilön sopeutumisesta työyhteisöihin.
Silti paljon jää työpaikkahaastattelun varaan. Mitä pienempi yritys, sitä tärkeämpää on onnistua työntekijän palkkaamisessa.
Riittävän kuvan muodostamiseen henkilöstä eivät kuitenkaan kuulu millaiset kysymykset tahansa: esimerkiksi perheen perustaminen ja lasten hankinta kuuluu työntekijän oman elämän piiriin. Silti moni nainen kuulee yhä kysymyksiä näistä.
Työnantajan pitää vain hyväksyä se elämän tosiasia, että hedelmällisessä iässä oleva nainen voi tulla raskaaksi ja että nykyään miehetkin voivat käyttää perhevapaita.
Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntija Mikko Nyyssölä esitti vastikään näkemyksen, jonka mukaan työpaikkahaastattelussa voidaan aivan laillisesti keskustella mistä vain, kunhan asioita ei kirjata ylös. Näkemys on erikoinen ja ilmeisesti sekä lain hengen että kirjaimen vastainen.
Työoikeuden professorin Seppo Koskisen yksiselitteisen näkemyksen mukaan (Kaleva 22.11.) lakia ei voi kiertää sillä, ettei tietoja kirjattaisi ylös. Koskisen mukaan työnantajalla on oikeus kysyä vain niitä tietoja, jotka ovat välttämättömiä työtehtävän kannalta.
Nyyssölän näkemys vapaasta keskustelusta avaa kaikkiaan mielenkiintoisia näkymiä. Voiko työnhakijakin sen perusteella kysellä työnantajan perheasioista, vahvuuksista ja heikkouksista tai alkoholin käytöstä, kunhan asioita vain ei panna ylös?