EU:n alueohjelmien teho näkyy niiden avulla aikaansaatujen vakinaisten työpaikkojen määrässä. Ajan tasalla pysyminen edellyttää ohjelmien seurannan parantamista.
Pohjois- ja Itä-Suomessa toteutettavat EU:n tavoite 1 -ohjelmat ovat kohtuullisessa vauhdissa, mutta haluttuun tehoon on vielä matkaa. Vuosina 2000 - 2006 toteutettavan ohjelman turvin on tarkoitus saada Pohjois-Suomessa aikaan 10 000 uutta työpaikkaa ja 1 000 uutta yritystä. Juuri työpaikat olisivat erittäin arvokkaita synkän työttömyyden edelleenkin riivaamalla alueella.
Tähän mennessä uusia yrityksiä on putkahtanut 268, joissa uusia työpaikkoja on alle kolmetuhatta. Aikaa tavoitteiden täydentämiseen on sentään reippaasti jäljellä. Silti kuntien ja TE-keskusten työllistymisestä vastaavien virkamiesten on valvottava valppaasti, että voimavaroja ei valu tyhjäkäyntiin.
Tavoitteita katsoen Itä-Suomessa ollaan työpaikkojen osalta kiistatta paremmassa vauhdissa kuin pohjoisessa, yritysten määrässä mitaten hieman jäljessä. Siellä tavoite 1:n turvin pitäisi saada aikaan 18 000 uutta työpaikkaa ja 3 100 uutta yritystä. Yrityksiä on noussut vasta 364, mutta niissä on jo 8 500 uutta työpaikkaa. Jos tahti säilyy yhtä hyvänä, työpaikkatavoite voidaan Itä-Suomessa jopa ylittää.
Koko ohjelmakauden julkisesta rahoituksesta oli maaliskuun loppuun mennessä sidottu jo noin kolmannes. Nyt pitääkin kysyä, onko pyritty ennemminkin turvaamaan se, että kaikki tarjolla oleva raha saadaan käytetyksi kuin huolehdittu mahdollisimman suuresta tehosta. Rahaa ei tietenkään pidä jättää hyödyntämättä. Hyvää harkintaa sen käytössä on silti osoitettava.
Ohjelmien seurantakomitean jäsen, Kainuun TE-keskuksen yritysosaston päällikkö Matti Pennanen osuu täsmälleen oikeaan sanoessaan, että tärkeintä on arvioida, mitä rahalla saadaan aikaan ja vähempiarvoista se, kuinka paljon millekin suunnalle sijoitetaan.
Seurantakomiteoiden edustajat totesivat kokouksessaan Varkaudessa torstaina, että toteuttamisen valvonnassa on puutteita. Vaikka valvonta ei saa olla itsetarkoitus, kuten maataloustukien tarkkailussa joskus vaikuttaa, seurannan on pysyttävä nykyistä paremmin mukana tapahtumissa. Tosin Pohjois-Savon maakuntajohtaja Antti Mykkänen on jo ehtinyt huolestua, että tarkastustoiminnan tiivistyminen johtaa byrokratian kasvuun. Jossakin määrin niin käy väistämättä, mutta valvonnan organisoinnissakin saa käyttää järkeä.
Nyt on korkea aika kaivaa esiin hyvät ideat. Kukaan ei tiedä, mitä EU tarjoaa Suomen syrjäseuduille laajenemisen jälkeen. Toivottavasti yhä jotakin, mutta aivan varmasti tavoiteohjelmat kutistuvat nykyisestä oleellisesti.
Syrjäseutujen pulmia ei tällaisilla ohjelmilla ratkaista, mutta osaltaan ne auttavat pitämään kohdealueita asuttuina. Kuinka hyvin, se riippuu paikallisista toimijoista. Brysselistä tai edes Helsingistä ei voida tulla osoittamaan alueille kohteita, joihin EU:n ja valtion maksamaa tukirahaa kannattaa sijoittaa.