Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tuorein työelämätutkimus kertoo karulla tavalla TE-keskuksissa toimivan julkisen työnvälityksen heikosta kyvystä hoitaa perustehtäväänsä. Tutkimuksen mukaan vain nelisen prosenttia on löytänyt työtä työnvälitystoimiston kautta.
Vanha sanonta ”kyllä tekevä aina töitä löytää” pätee siinä mielessä, että työnhakijan on tehtävä todella kovasti töitä työn saamiseksi. Ei riitä työnvälityksen kirjoilla olo eikä pelkkä hakemusten lähettely. Yhä suurempi paino on verkostoitumisella ja oma-aloitteisuudella.
Joulukuussa tehtyyn Sitran kyselytutkimukseen vastasi 5 000 suomalaista. Otos on jo niin laaja, että tuloksiin on syytä suhtautua kaikella vakavuudella.
TE-keskusten kykyä välittää työvoimaa on arvosteltu useissa yhteyksissä jo vuosia. Tyytymättömiä ovat olleet sekä työvoimaa hakevat yritykset että työttömät.
Työnvälityksen ote on melko merkityksetön kumpaankin suuntaan. Siitä huolimatta tuskin kukaan on osannut arvata sen roolia näin surkeaksi, mitä tutkimus kertoo.
Työvoimaviranomaisten on syytä ottaa onkeensa. Perustehtävä on saada työvoimaa hakevat yritykset ja sitä tarjoavat ihmiset kohtaamaan.
Nyt toiminta on selvästi liian passiivista. Työvoiman verkkopalvelusta toki löytää tarjolla olevia työpaikkoja, mutta niiden saamiseksi on työnhakijan oltava aktiivinen. Vaikka on kuinka hyvä työntekijä, kaikista ei ole myymään itseään.
Työnantajat etsivät työvoimaa kasvavassa määrin muualta kuin julkisesta työnvälityksestä, eivätkä työttömätkään enää edes odota saavansa apua työvoimatoimistosta. Jotain tälle pitää tehdä, muuten julkinen työnvälitys menettää merkityksensä työttömien työllistämisessä.
Sitran tutkimus osoittaa oma-aloitteisuuden työnhaussa olevan kaiken a ja o. Viidesosa on saanut töitä lähestymällä henkilökohtaisesti yritystä, ja saman verran on työllistynyt työnantajan suoran yhteydenoton seurauksena.
Vain alle neljännes on päässyt nykyiseen työhönsä hakemalla julkisesti avoimena ollutta työpaikkaa. Noin 70 prosenttia on löytänyt töitä muiden kanavien välityksellä.
Vaikka suhteilla ei pitäisi olla vaikutusta työnsaantiin, tosiasiassa niillä on iso merkitys. Sitran tutkimuskin osoittaa verkostoitumisen korvaamattomaksi avuksi. Samalla tutkimus paljastaa vastaajista vain kuuden prosentin pitävän verkostoitumista vahvuutenaan.
Julkisen työnvälityksen on korkea aika tulla tähän päivään. Valtava byrokratia syö liikaa voimavaroja, ja se kaikki on pois päätehtävästä eli työn välittämisestä.
Työvoimahallinnossa varmasti tuskaillaan sen kanssa, ettei väkeä ole riittävästi työmäärään nähden. Näin varmaan on, koskettavathan valtion säästöt myös tätä sektoria. Tällöin on kyettävä miettimään työt uusiksi. Onko kaikki työvoimahallinnossa tehtävä byrokraattinen pyöritys tarpeen?
Jotain systeemissä on pielessä, kun avoimia työpaikkoja on, mutta vain harvoin ne täyttyvät työvoimatoimiston avittamana.
Pääkirjoitus