"Emmää siitä teatterista mittään ymmärrä. En käy teatterissa katsomassa kuin omat näytelmät", vitsailee muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä.
Röyhkän Tien laidalla Waterloo -esikoiskirjan pohjalta on muovautumassa näytelmä Oulun Nuku-keskukseen ensi helmikuuksi. Miss Farkku-Suomen hyvän vastaanoton innoittamana Nukketeatteri Akseli Klonkin johtaja Janne Kuustie päätti ohjata näytelmän myös Waterloon pohjalta. Mukana on jälleen Taide- ja mediapaja Wankkurin työttömät nuoret.
Röyhkä on tyytyväinen, että vuonna 1980 ilmestynyt Waterlookin nähdään näyttämöllä, vaikka kirja ei aikanaan herättänyt kovin suurta huomiota. Teksti tosin voitti Oulun läänin taidetoimikunnan romaanikäsikirjoituskilpailun.
"Miss Farkku-Suomi on paras dramatisointi mun tekstistä. Näyttelijöiden nuoruus toimi siinä hyvin ja on hyvä, että tässäkin on nuoria mukana. Olinhan itsekin silloin nuori, kirjoitin kirjan heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen."
Oululaiskirjailija Aku-Kimmo Ripatti toimi Waterloon kirjoittamisessa Röyhkän tutorina.
"Ripatti neuvoi, että sivun molemmille puolille ei kannata kirjoittaa", naureskelee Röyhkä.
Hän arvelee olleensa aikoinaan ensimmäinen kirjoja julkaiseva rokkari, jos Juicea ei lasketa. "Kun sain kirjan valmiiksi, ajattelin, että hyvä nyt mun ei enää tarvitse tehdä töitä. Eikä kyllä ole tarvinnutkaan", hän virnuilee.
Poreilua taide-elämässä
Tien laidalla Waterloon kehyskertomuksen muodostaa kaksi varsin erilaista nuorta miestä, jotka vahtivat autonromua ja juovat autostaan löytämäänsä viinaa aikansa kuluksi.
"Taustalla on oman elämän tapahtuma. Olen ollut itsekin autonromua vahtimassa kesällä 1975 Pellossa."
Röyhkä luonnehtii kirjaa omakuvaksi nuoruusvuosilta, mutta se ei ole paikkaan sidottu.
"Se voi tapahtua missä tahansa, kuten Paska kaupunki -biisi voi tarkoittaa mitä tahansa kaupunkia."
Kirjassa on sekoitettu faktaa ja fiktiota samaan tapaan kuin Röyhkän omaelämänkerrallisimpana pidetyssä, 1970-luvun Ouluun sijoittuvassa Miss Farkku-Suomessa.
"Ei mun elämäni aivan niin dramaattista ole ollut. Karan ja Miss Farkku-Suomen hahmojakaan ei oikeasti ole ollut, vaikka olinhan silloin ihastunut aika moneen tyttöön. Miss Farkku-Suomi on se ikuinen teiniprinsessa, josta kirjoitetaan lauluja."
Farkku-Suomesta voi löytää myös todellisia Oulun kulttuurielämän hahmoja, kuten Reijo Rinnekankaan ja Martti Mäen. "Oulussa oli hienoja tyyppejä ja taide-elämässä oli mielenkiintoista poreilua 1970-luvulla. Meininki oli poliittista."
Karvoineen päivineen
Röyhkää ei harmita, vaikka hänen kirjojaan luettaisiin intiimien paljastusten toivossa. "Voihan August Strindbergiäkin lukea omaelämäkerrallisena tai Hannu Salamaa. Menköön kaikki nahkoineen, karvoineen päivineen."
Nykyisestä Oulun kulttuurielämästä Röyhkä sanoo tietävänsä varsin vähän. Kulttuuripääkaupunkihanke häntä hieman hymyilyttää. "Tarkoittaako se sitä, että on kulttuuria joka kulmassa vai tarkoittaako se, että pitäis saada fyrkkaa", hän pohtii.
Oulun kulttuuri-ilmiöistä hänelle tulevat päällimmäisenä mieleen Huutajat, Q-stock ja Rotuaari Picnic.
Kirjailijuus ja muusikkous on Röyhkällä kulkenut aina rinta rinnan, mutta 1990-luvulla hänelle tuli kriisi. Hän oli menossa Portugaliin kirjoittamaan neljättä kirjaa, mutta tekstiä ei syntynytkään.
"Mulla oli stressi, kun olin keikkaillut, tehnyt levyjä ja kirjoittanut tiiviiseen tahtiin. Lopetin kirjoittamisen moneksi vuodeksi", hän kertoo. Sitten ilmestyi Kaksi aurinkoa -kirja, joka oli vuoden 1996 Finlandia-ehdokas.
Helmikuussa uuden Avec-nimisen kirjan julkaiseva Röyhkä sanoo nykyisin tuntevansa itsensä enemmän kirjailijaksi kuin muusikoksi.
"Kirja kertoo keski-ikäisestä arkkitehdistä, joka ottaa kyytiinsä liftaritytön, joka muuttaa hänen elämänsä. Kyseessä ei ole silti rakkausromaani. Se on tajunnanvirtaa, odotankin mielenkiinnolla, miten se otetaan vastaan."
Tien laidalla Waterloo saa ensi-iltansa 11.2.2006 Nukulla. Kaleva seuraa näytelmän valmistumista.