Heinolalaisen Anneli Järvisen selkä-, hartia- ja käsikivut heijastelevat työuraa: parikymppisenä nostelemassa kaupan maitotonkkia ja sementtisäkkejä, kolmekymppisenä hoitamassa omia ja muitten lapsia ja myöhemmin toimistossa tietokoneen hiirtä naputtelemassa. Sinniteltyään pitkään osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä hän on äskettäin jäänyt lopullisesti pois töistä.
Samanlaisten tarinoitten estämiseksi Euroopan unioni valmistelee "selkädirektiiviä". Tuki- ja liikuntaelinsairauksien torjumiseksi valmisteltava lainsäädäntö vaikuttaa ainakin näyttöpääte- ja hoitotyöhön sekä kauppojen kuljetuksiin, toivoo johtaja Leo Suomaa sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Suomaan johdolla suomalaiset virkamiehet, ammattijärjestöjen edustajat ja muut asiantuntijat ovat jo vuosia valmistautuneet vastaanottamaan EU:n komission ehdotuksen. Sen julkistaminen siirtyy ilmeisesti ensi vuodelle.
Apua hiirikädelle
Uutta lainsäädäntöä tarvitaan, jotta työvoima ei kaikkoaisi sairauslomille ja eläkkeille. Määräykset ulottunevat selvästi laajemmalle kuin nykyiset direktiivit, jotka koskevat vain näyttöpäätetyötä ja raskaita nostoja.
"Näyttöpäätemääräykset ovat suunnilleen reikäkorttiajalta, paljon ennen hiiren luomista", valittelee Suomaa.
Anneli Järvinen, 63, koki hiiren haitat viimeisellä työpaikallaan Heinolan musiikkiopiston toimistosihteerinä. Hän pärjäsi tietokoneitten kanssa niin kauan kuin ohjelmia käytettiin näppäimistöllä, mutta hiiri sai kädet, olkapäät ja hartiat särkemään.
"Työtahtikin kiristyi niin, ettei ihminen pysynyt mukana."
Kaupassa nostetaan
Suomalaiset asiantuntijat kaipaavat uusia määräyksiä varsinkin kaupan tavarakuljetuksiin, jotka ovat muuttuneet nopeasti ja talouden ehdoilla.
"Kun kuormaan ja yksittäiselle lavalle tungetaan mahdollisimman paljon tavaraa, jää pohtimatta autonkuljettajien tai myymäläväen terveys. Heillehän on pääosin lykätty varastonhoitajan työt", muistuttaa Leo Suomaa.
Hän haluaisi rajoittaa esimerkiksi pinojen korkeutta. Yksittäiset pakkaukset voisi suunnitella niin, että paino ja muoto helpottaisivat tarttumista ja siirtämistä.
Anneli Järvisellä on muistoja osuuskaupan myymälästä 1960-70-luvulta. Nuorena kauppa-apulaisena hän nosteli maitotonkkia kylmäaltaista ja myöhemmin pulloilla täytettyjä maitolaatikoita.
"Välillä kannettiin 40 kilon sementtisäkkejä. Hyvä, että nyt saimme siirrettyä sellaisen mökillä yhdessä miehen kanssa."
Kokonaisuus ratkaisee
Anneli Järvisen selkä alkoi kipuilla 1960-luvulla. Seuraava homma perhepäivähoitajana loppui selkäleikkaukseen vuonna 1983.
"Olin kyllä jo silloin perehtynyt oikeisiin työasentoihin, mutta ei niitä ehdi ajatella, kun on vaikkapa pelastettava kadulle heittäytymässä oleva lapsi."
Lasten hoitaminen on yksi syy, jonka takia Suomessa ei haluttaisi nostoille tarkkaa kilorajaa. Leo Suomaan mielestä olisi hassua määrätä virallisesti, ettei raskaana oleva äiti saa nostaa vanhempaa lasta syliinsä.
Suomaan mielestä tärkeintä on paneutua selkäongelmiin jo töitten suunnittelussa. Kokonaisuus on ratkaisevampi kuin yksittäiset nostot, kierrot ja kurkotukset.
Uudet säännökset astuvat voimaan aikaisintaan vuonna 2012, sillä ensin tarvitaan ainakin vuosi virkamiesten ja ministerien työskentelyyn EU-tasolla ja pari vuotta kotimaisten lakien ja asetusten sorvaamiseen.
"Olen tosi hyvilläni, jos uudistuksesta on jollekulle hyötyä", kommentoi Anneli Järvinen. Lakeja odoteltaessa hän kehottaa kaikkia harrastamaan liikuntaa.