IT-alan kiivas muutostahti ei liiemmin stressaa monikansallisten tietotekniikkayritysten työntekijöitä Suomessa, kertoo tuore väitöstutkimus. Asiantuntijaroolit ovat muuttuneet tietotekniikka-alalla viiden viime vuoden aikana yhä enemmän tehtävä- ja projektisidonnaisiksi. Niin ikään työntekijöitä kierrätetään tiiviisti hankkeesta toiseen.
Kasvatustieteiden maisterin, tutkija Ulpukka Isopahkala-Bouretin väitöstutkimuksesta ilmenee, että IT-alan teknisissä töissä ja asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät pitävät oman ammatillisen roolinsa muutoksia ja vastuualueiden laajenemista itsestään selvänä osana työtään.
Uusien taitojen opetteleminen ja asiantuntemuksen kasvattaminen tuo henkilöstölle kaivattua lisähaastetta. Jopa paineet tehtävien ulkoistamiseen ja lakkauttamiseen näyttäytyvät ainakin asiantuntijoiden puheissa "uutena mahdollisuutena".
Vaikka uuden oppimiseen liittyy paljon iloa ja onnistumista, alalla pärjääminen vaatii työntekijöiden mukaan kykyä ennakoida asioita oman aseman ja urakehityksen varmistamiseksi. Kun vastuualueet ovat laajat ja työn rajat epämääräiset, tehtävissä korostuvat uudella tavalla olosuhteiden ja muiden ihmisten vaikutus.
- Työntekijät kokevat jonkinlaista voimattomuutta siitä, että esimerkiksi projektien aikatauluihin ja työn etenemiseen ei pysty vaikuttamaan samalla tavalla kuin perinteisissä asiantuntijaorganisaatioissa, joissa työ on selkeämmin määriteltyä. Niin ikään kiire ja hektisyys saattavat olla esteenä sille, ettei työtä voi tehdä niin hyvin kuin itse haluaisi, Isopahkala-Bouret selvittää.
Arvostelija asettaa itsensä alttiiksi
Tutkijan mukaan työntekijän koetinkiveksi saattavat muodostua epämääräiset odotukset. Etenkin siirtyminen tehtävästä toiseen voi olla ennakoitua hankalampaa, kun työntekijä ei oikein tiedä, millaista asiantuntijuutta häneltä uudessa tehtävässä vaaditaan.
Tutkimukseen osallistuneiden haastatteluista ilmenee, että organisaation toimintatapojen kritisoiminen on asiantuntijatehtävissä työskenteleville hankalaa.
- Kun asiantuntijuuden määrittelyä hallitsevat sellaiset asiat kuin itsensä ja osaamisensa kehittäminen, tyytymättömyyden ilmaisulle ei ole oikein sijaa. Organisaation arvostelija tulee helposti luokitelleeksi itsensä muutosvastaiseksi ja jälkeenjääneeksi eli ei-asiantuntijaksi, Isopahkala-Bouret selvittää.
Hän haastatteli Helsingin yliopistoon tehdyssä väitöstutkimuksessaan Joy and Struggle for Renewal: A Narrative Inquiry into Expertise in Job Transition yhdeksää kansainvälisessä tietotekniikkayrityksessä työskentelevää asiantuntijaa. Heistä viisi oli miehiä ja neljä naisia. Kaikilla oli korkeakoulututkinto sekä vuosien kokemus alan teknisistä tai asiakaspalvelutehtävistä. Työntekijät olivat pääkaupunkiseudulta ja vaihtamassa tehtäviä talon sisällä.