Suomessa on työntekijän markkinat. Avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla, ja suuntaus näyttää jatkuvan.
Pohjois-Suomessa oli tammikuussa työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tarjolla 2,3 kertaa enemmän avoimia työpaikkoja kuin kuusi vuotta sitten - maaliskuussakin lähes kaksi kertaa.
Työttömät työnhakijat, vastavalmistuneet opiskelijat ja työpaikkansa vaihtoa suunnittelevat ovat päässeet alkuvuoden aikana valitsemaan pohjoisessa 5 000-7 400 avoimen työpaikan tarjonnasta.
Yksi ensi kuussa valmistuvista on ylivieskalainen Tero Uitti, 31. Hänestä tulee puutekniikan insinööri Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksiköstä.
Uitti siirtyy pois opiskelijaelämästä ja hakee töitä.
"En ole huolissani. Töitä löytyy varmasti. Mielenkiintoisia paikkoja, joita voin hakea, on reilusti", Uitti tietää.
Hän on ollut jo kolmessa haastattelussa, muun muassa talotehtaan myyjäksi ja automyyjäksi.
"Grillimyyjän paikkaa ja kassamyyjää on tarjottu, mutta ne eivät kiinnosta. Myyntihommat ovat nyt ykkössijalla. Sellainen työpaikka, jossa on hirveän iso palkka eikä tarvitse tehdä yhtään mitään", Uitti vitsailee.
Tuleva insinööri haaveilee töistä joko Ylivieskan tai Oulun seudulla. Hänellä on tarjota työkokemusta vaatemyyjänä, tuotannon suunnittelussa ja cad-piirtäjänä.
Mahdollista työnantajaa varten miehellä on povitaskussaan vielä yksi porkkana.
"Lopetan tupakoinnin ja alan kuntoilla, kun valmistun."
Hitsaajilla on
kova kysyntä
Varamiespalvelun Ylivieskan ja Kokkolan toimistojen yrittäjä Petri Sipilä näkee Uitin potentiaalisena asiakkaana - ei ehkä vuokratöihin vaan suorarekrytointia ajatellen.
"Hyvä koulutus ja taustat kunnossa. Enää pitää saada molempien intressit kohtaamaan", Sipilä näkee.
Ylivieskan seudulla, Oulun eteläisen alueella, on Sipilän yrityksellä tarjota noin sata työpaikkaa. Yrittäjä myöntää, että tilanne on täysin toisenlainen kuin viisi vuotta sitten, kun hän aloitti.
"Silloin oli kymmenen hakijaa yhtä paikkaa kohtaan. Nyt työntekijöistä on pulaa. Töitä on, tekijöitä ei. Työntekijän markkinat", Sipilä summaa.
"Pohdimme ketjutasollakin aivoriihissä, mistä saamme lisää työntekijöitä", hän jatkaa.
Puutetta on sekä perustyöntekijöistä, joille kelpaa lähes työ kuin työ, että oman alansa ammattilaisista: esimerkiksi puu-, metalli- ja LVI-osaajista.
Mihin alalle esimerkiksi yläasteikäisen kannattaisi suuntautua, että työnsaanti olisi varmaa koulutuksen jälkeen?
"Erikoistua metallialalle, vaikka levyseppähitsaajaksi. Ammattitaitoinen hitsari, jolla on vähänkään kokemusta, voi määrittää itse palkkansa", Sipilä uskoo.
Rohkeus puuttuu pestauksesta
Työ- ja elinkeinoministeriön politiikkaohjelman johtaja Rauno Vanhanen laski Kalevassa 21. huhtikuuta, että Suomen työikäinen väestö vähenee 420 000 hengellä vuosien 2007-2030 aikana. Maahanmuuttajia tarvitaan ainakin 100 000 paikkaamaan aukkoa.
Varamiespalvelu selvittää jatkuvasti ulkomailta mahdollisesti saatavaa työvoimaa. Sipilä pitää muunmaalaisten palkkaamista liian byrokraattisena ja toivoisi siihen helpotusta.
Lisäksi hän pelkää, että kynnys ulkomaalaisten pestaukseen on vielä olemassa.
"Monet asiakasyrityksemme eivät vielä uskalla palkata Lontoon murretta puhuvia tai ihonväriltään erilaisia työntekijöitä. Rohkeus puuttuu, vaikka asiaa muuten pidettäisiin myönteisenä", Sipilä sanoo.
Kilpailu työvoimasta on saanut uusia muotoja Suomen rajojen sisälläkin.
"Meillä oli esimerkiksi kampanja, jossa annoimme pienen lahjan, mikäli joku suositteli kaveriaan onnistuneesti töihin", Sipilä kertoo.
