Torstaina kello 10.04 Juha Junno pukkasi bittiavaruuteen tiedotteen, jonka sisältö ei yllättänyt ketään. Vaikka Kärpät on toiminut kunnioitettavalla kärsivällisyydellä kaikissa 2000-luvun valmentajaratkaisuissaan, ei seurajohdolle jäänyt tiistain HPK-ottelun jälkeen kuin yksi vaihtoehto. Matti Alatalolle oli näytettävä ovea.
Mikä tahansa muu ratkaisu olisi osoittanut täydellistä piittaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä. Nyt Kärppien hallitus heräsi toimintaan, reagoi ja käytti varapatruunansa.
Ainoan, joka oli enää jäljellä.
Ihmisen perusluonteeseen kuuluu, että katastrofitilanteissa on kaivettava esiin syyllinen tai syylliset. Keskiviikkoillan päätöksellään Kärppien hallitus naulitsi Alatalon julkiseen häpeäpaaluun. Hänen ansioluettelossaan on nyt merkintä potkuista.
Yhtä hyvin potkut olisi voinut antaa ex-urheilutoimenjohtaja Ari Hillille, joka kokosi kuluvan kauden kärppäjoukkueen. Tai niille ylipalkatuille pelaajille, jotka ovat alisuorittaneet työssään kuukaudesta, viikosta ja ottelusta toiseen.
Kärppien puheenjohtajaksi syyskuussa valittu Matti Pörhö on pitänyt talven aikana matalaa profiilia. Ehkä radiohiljaisuuteen on ollut syynä se, ettei autokaupan kultasormi halua puhua asioista, joista hän ei ymmärrä mitään.
HPK-ottelun jälkeen Pörhö puhui vähän. Ja puhui viisaasti.
Kärppien lama ei ole yhden miehen syytä - vaikka joku niin ehkä kuvittelee.
Näinä päivinä on turha puhua Alatalolle oikeudenmukaisuudesta. Kritiikin tulva paisui Oulussa jo aikapäiviä sitten kohtuuttomiin mittasuhteisiin.
Pelitaktisia ratkaisuja saa aina arvostella, mutta kun irvailu menee henkilökohtaisuuksiin ja jopa ulkonäköseikkoihin, on hyvän maun raja ylitetty.
Kukaan ei voi syyttää Alataloa laiskottelusta. Valmentaja on työnarkomaani, jonka siviiliposti pitäisi kääntää suoraan jäähallille. Alatalo tuo mieleen Jussi Koskelan - Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian keskushahmon, jonka lääke jokaisen ongelman ratkaisuun oli työnteko.
On vaikea välttyä ajatukselta, että Alatalo paikkaa työnteon ylikorostamisella oman persoonansa kiistämättömiä puutteita.
Alatalo ei ole henkilö, joka tyhjään tilaan astuessaan varastaa valon ja kääntää kaikkien päät. Hänellä ei ole entisten huippupelaajien - kuten Kari Jalosen tai Kai Suikkasen - karismaa eikä vaistoja.
Kärpissä Alatalo oli fyysisesti ja henkisesti läsnä, mutta ei todellinen isäntämies talossa.
Tämä näkyi joukkueen pelissä muun muassa kurittomuutena.
Kärpät siirtyiMikko Haapakosken aikakauteen puolitoista kuukautta aiemmin kuin oli kaavailtu. Toimitusjohtaja Juha Junno julisti torstaina, että Haapakoskella on loppukevään aikana "vain voitettavaa".
Todellisuudessa tilanne on päinvastainen. Kovin paljon vaikeampaa tilannetta ei voisi päävalmentajauraansa aloittavalle noviisille kuvitella.
Haapakoski on kuin erään tarinan pieni poika.
Siinä poika tyrkätään metsään, ja jos susi ei syö, pojasta tulee metsästäjä.
Kimmo Siira
kimmo.siira@kaleva.fi