Sähköisen viestinnän tietosuojaa koskevan lain muutoksella on hyvä tavoite, yritysvakoilun torjunta. Torjuntakeinot eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa perusoikeuksien kanssa.
Viime viikon lopulla julkistettu hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain täydennyksestä antaisi työnantajille tietyissä tapauksissa mahdollisuuden käsitellä yrityksen koneelta lähetettyjen sähköpostien ja verkkoliikenteen tunnistamistietoja. Näitä ovat esimerkiksi tieto viestin lähettäjästä ja vastaanottajasta, yhteyden kestosta ja siirretyn tiedon määrästä. Tietoja voisi kaivella esiin, kun firman on syytä vakavasti epäillä keskeisten yrityssalaisuuksien vuotamista ja merkittävän haitan aiheuttamista yritykselle.
Lainmuutosesitys ei ole syntynyt tyhjästä. Yritysvakoilu ja yrityssalaisuuksien vuodot ovat uhka, jota vastaan erityisesti huipputeknologian yritysten on varustauduttava. Oulussa muistetaan vuosituhannen vaihde, jolloin Nokia epäili tuotekehitystietojen karkaamista Microcell-yritykseen. Kännykkäjätti otti torjuntakeinoksi myös sähköpostiliikenteen tarkkailun. Syyttäjä totesi keväällä 2006, että toiminta oli laitonta.
Yrityselämän tarpeet pitää ottaa huomioon lainsäädännössä. Nykymuodossaan lakiesitys sisältää kuitenkin vakavia ongelmia. Näyttää siltä, että lain valmistelussa on yliarvioitu lain mahdollisuudet estää yritysvakoilu ja aliarvioitu perusoikeuksiin kuuluva viestinnän luottamuksellisuus.
Lakiesityksen valmistelijat selvästi tietävät esityksensä ongelmat. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan muutoksen valmistelussa on nimittäin kiinnitetty erityistä huomiota "perusoikeuksien tasapainoiseen toteutumiseen". Ministeriö on siis havainnut, että jos laki tulee voimaan, perusoikeudet joutuvat keskenään ristiriitaan. Muutos valitettavasti kulkisi siihen suuntaan, että kansalaisen oikeudet väistyisivät yritysten oikeuksien tieltä. Tähän on kiinnittänyt huomiota usea suomalainen oikeusoppinut. Heidän arvionsa mukaan työnantaja saisi lain perusteella poliisiakin suuremmat valtuudet.
Kehitys on ajalle oireellista. Kun yritysten ja yksilön edut törmäävät, jälkimmäiset ovat heikoilla. Yritysten toimintaedellytysten turvaaminen tai Suomen kilpailukyky näyttää kelpaavan melkein minkä tahansa muutoksen oikeuttavaksi perusteeksi. Tuon argumentin jälkeen kansalaisten perusoikeuksien perään huutelu onkin jo saatu kuulostamaan yleisen edun vastaiselta ja lähes moraalittomalta häiriköinniltä.
Informaatio- ja teknologiaoikeuden huippuasiantuntijoista professori Jukka Kemppinen ei tuoreessa blogikirjoituksessaan asetu lakiesitystä vastaan, mutta kiinnittää puolestaan huomiota lakiesityksen tulkinnanvaraisuuteen. "Lainsäädäntö viedään sellaiseen muotoon, etteivät asiantuntijatkaan ymmärrä sitä", hän sanoo. Sellainen lainsäädäntö on yksiselitteisesti huonoa lainsäädäntöä.
Esityksen taustavoimat korostavat, että viestien tunnistamistietojen käsittely olisi vasta viimekätinen keino. Niille, joiden tietoja on käsitelty, pitäisi tästä ilmoittaa. Toimintaa valvoisi tietosuojavaltuutettu. Nuokaan kohdat eivät kuitenkaan pysty häivyttämään esityksen perusvikaa eli ristiriitaa perusoikeuksien kanssa.
Lisäksi koko lakihankkeen ammottava käytännön tason heikkous sivuutetaan jatkuvasti muutostarvetta perusteltaessa. Tietojen siirtymistä ulos yrityksistä ei saada loppumaan tiukentamalla teknistä tarkkailua. Näin muun muassa siksi, että kymmenet tuhannet elintärkeän tiedon haltijat lähtevät joka päivä työstä kotiin vieden tietonsa ja osaamisensa ulos kenenkään sitä estämättä.