Ikääntyvän ihmisen on vaikeaa olla työttömänä Taivalkoskella huolimatta siitä, että paikalliskulttuurissa on edesmenneen kirjailijaprofessori Kalle Päätalon ansiosta hyvinkin paljon käsitelty työllistä ja työtöntä toisilleen vertaisina ja arvostettuina yksilöinä.
Näin arvioi yhteiskuntatieteiden maisteri Eevi Jaakkola, joka tutki opinnäytetyötään varten paikkakuntansa ikääntyvien työttömien selviytymisprosessia.
"Suureen ikäluokkaan kuuluvien työttömien kulttuurista nouseva ylimitoitettu työn arvostus voi olla selviytymistä tukeva, mutta myös sitä vaikeuttava asia", Jaakkola sanoo.
Useimmilla tutkituista oli takanaan vuosikymmeniä kestänyt työjakso kunnassa, josta monet nuoremmat olivat joutuneet lähtemään työn perässä muualle. Tilanne oli motivoinut heitä entistä suurempaan työn arvostukseen.
Väestökeskuksissa asuvilla henkilöillä on vastaavassa tilanteessa yleensä helpompaa ja he voivat jopa nauttia työttömyyden hyvistä puolista, koska heillä tutkimusten mukaan työn suhteellinen arvostus on vähentynyt verrattuna muihin elämänalueisiin.
Pitkittynyt työttömyys passivoi Taivalkosken haastateltuja yhteiskunnallisesti jopa niin, ettei osalle edes sosiaalinen tuki aluksi kelvannut.
"Työtön on yhtä kuin tarpeeton. Miksi edes nousta sängystä aamulla", oli yksi kommenteista.
Monet pitivät työvoimaviranomaisten tukiverkostoakin enemmän kontrolloivana kuin todellista tukea antavana. Silti viranomaisten rooli on Jaakkolan mukaan keskeinen tämän päivän työttömien keskuudessa Taivalkoskella.
Yli vuoden kestäneeseen työvoimakoulutukseen osallistuneet olivat tyytyväisempiä, mutta selviytymisen kannalta kielteiseksi koettiin muutaman viikon tai kuukauden valmennus- ja työnhakukurssit.
Esimerkiksi tietokoneen käyttöön opastava koulutus oli kansa- tai kansalaiskoulun käyneille lähes poikkeuksetta ylivoimaista ja siten turhauttavaa.
Jaakkolan selvityksen mukaan tärkein ikääntyvien työttömien selviytymiseen vaikuttava tekijä on sosiaalisen tuen saaminen. Varsinkin perheen tuki, hyväksyntä ja kannustus muodostavat tärkeän voimavaran. Myös osallistuminen yhteisöjen toimintaan voi vahvistaa itsetuntoa ja helpottaa työttömyyteen sopeutumista.
Kaikki tutkitut nimesivät itselleen tärkeäksi voimavaraksi myös terveyden ja luonnon. Vaaroilla, järvillä ja joilla liikkuessa voi samalla kuunnella itseään. Voimia saadaan myös läheisistä ihmisistä ja ystävistä. Kunnan elämänmenossa on yhä sellaista kiireettömyyttä ja välittämistä, mikä osaltaan auttaa selviytymisessä.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vuosina 1998-1999 työttömäksi jääneet ja kahden seuraavan vuoden aikana 50 vuotta täyttäneet henkilöt, joita oli kirjautunut työnvälitykseen 31. Jaakkola valitsi heistä kymmenen haastatteluun, jonka hän suoritti kesällä 2001.