Helsinki Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Tuomas Sukselainen odottaa ensimmäistä budjettiriihtään huolestunein ilmein. Vaikka ensi vuoden talousarvion kehykset on lyöty lukkoon jo maaliskuun kehysriihessä, näyttää siltä, että tällä viikolla alkavassa hallituksen budjettiriihessä on tavallista enemmän sovittavaa.
Toissa viikolla Sukselainen osallistui valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok.) ministeriökohtaisiin budjettineuvotteluihin. Kierroksen jälkeen näytti siltä, että menokurin säilyttäminen vaatii vielä paljon ponnisteluja.
Sukselaisen otsa rypistyy ja tummat kulmat painuvat kurttuun, kun aletaan puhua viivan yli menevästä rahasta.
"Kun katsoo avoimien kysymysten määrää, niin kokonaiserot ministeriöiden omien budjettiehdotusten ja valtiovarainministeriön pohjaesityksen välillä ovat satojen miljoonien eurojen luokkaa", Sukselainen huokaa.
Alkujaan toukokuussa eroa oli vielä miljardi euroa.
Vaikka veronalennusvara onkin pienentynyt, työn verotuksen asteittaista alentamista on Sukselaisen mukaan syytä jatkaa. Hän muistuttaa, että siinä on jo edetty kuten hallitusohjelmassa sovittiin.
Myös kansainväliset järjestöt ovat kiinnittäneet huomiota samaan asiaan.
Sukselainen huomauttaa, että viimeksi Kansainvälinen valuuttarahasto suositteli Suomea koskevassa raportissaan vielä reippaampaa työn verotuksen keventämistä kuin valtiovarainministeriö. Etupainotteinen työn verotuksen kevennys olisi yhden prosenttiyksikön luokkaa bruttokansantuotteesta vuonna 2003 ja puoli prosenttia 2004-2005. Sen kustannusvaikutus kolmena seuraavana vuonna olisi kolme miljardia euroa.
Varovaisuus
on paikallaan
Valtion ensi vuoden budjetin taustalla on toive siitä, että ensi vuonna Suomen talouskasvu olisi lähellä kolmea prosenttia. Epävarmuus tulevasta talouskehityksestä on Sukselaisen mukaan kesän aikana lisääntynyt, vaikka yleisnäkemys siitä, että kasvu käynnistyy maailmalla loppuvuodesta lähtien onkin kohtalaisen optimistinen.
Sukselainen kehottaa miettimään, onko voimakas ylimääräinen verotulojen kasvu, joka paljolti on aikaisemmin johtunut pörssikurssien kasvusta nyt sulamassa pois.
Hän muistuttaa, ettei menojen kehitystä saisi kytkeä epävarmaan tulopohjaan.
"Verotulojen ennakointi on entistä vaikeampaa. Valtiovarainministeriön vero-, kansantalous- ja budjettiosastot pyrkivät yhdessä seuraamaan jatkuvasti kansantalouden ja verotulojen kehitystä ja näkemään mahdolliset poikkeamat ennusteista. Viime aikoina erityisesti yhteisöveron tuotto on ollut huomion kohteena."
Oma sormenjälki on suhteellisen pieni
Hallitus tekee kehyspäätöksensä seuraavan vuoden budjetista maaliskuussa. Se on keskeinen johtotähti sille, mitä virkamiehet seuraavan vuoden talousarvion osalta tekevät. Kullakin ministeriöllä on budjettiosastolla sektorihenkilönsä, joka ensin käsittelee ministeriön budjettiesityksen ja esittelee sen sitten budjettipäällikölle ja apulaisbudjettipäällikölle.
"Me katsomme ne sitten yhdessä ja siinä vaiheessa on vaikutusmahdollisuus. Valtiosihteerille ja ministerille viestitetään näkemyksiä", Sukselainen kuvaa käytäntöä. Oma kynänjälki ensi vuoden budjetissa on vielä ohut.
"Sellainen, joka on tullut tänne äskettäin, luottaa mielellään pitkään asiantuntemukseen mikä täällä on kehittynyt. Sellaisia asioita on harvassa, joihin reippaasti ja rohkeasti menisi ottamaan toisenlaisen kannan. Tietysti asioita tulee selvitellä, tehdä kysymyksiä ja keskustella. Suhteellisen pienessä mittakaavassa omat sormenjälkeni näkyvät. Taustatyössä näkyy ennemminkin osaston huolellinen valmistelu."
Ylijäämäohjelma notkahti
Budjetin taustatyö kestää pitkään. Kehysehdotukset tulevat Sukselaisen mukaan ministeriöistä vuoden vaihteen tienoilla. Sen ja maaliskuun välillä "fiksataan" ensimmäinen näkemys tulevan vuoden budjetista.
Tänä vuonna ministeriöt tulivat toukokuussa yllättävän suurilla uusilla korotusesityksillä. Valtiovarainministeriön virkamiesten tehtävänä oli tutkia esitykset huolellisesti ja katsoa oliko niille jotakin perusteita. Lähtökohtaisesti pysytään kehyksissä ellei jotain muuta olennaista perustetta ole.
Budjetin taustalla on hallituksen kannanotto, jonka mukaan tämän vuosikymmenen aikana pitäisi päästä valtion talouden ylijäämään, joka on suuruudeltaan 1,5-2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sitä kautta voitaisiin varautua ikääntymiseen ja kasvaviin hoitomenoihin.
Sukselainen myöntää, että menojen priorisointi on aina vaikeaa ja se on poliittinen kysymys. Virkamiehet painottaisivat menoja siihen suuntaan, jotka tukisivat kansantalouden kasvua, työllisyyttä ja julkisen talouden pitkän ajan kestävyyttä.
Valtiovarainministeriön ensimmäisessä esityksessä budjettitalouden alijäämä oli 130 miljoonaa euroa. Sukselaisen mukaan jo tämä merkitsisi uuden velan ottoa ja takapakkia varautumisohjelmassa, jossa pyritään rakenteelliseen ylijäämään.
"Tämä on huolestuttavaa siinä mielessä, että olemme menossa alijäämän puolelle vuonna 2003 samaan aikaan, kun talouden kasvu on kiihtymässä kolmen prosentin tuntumaan kahden hitaan kasvun vuoden jälkeen."
Nuuka mies -
virkansa puolesta
Budjettipäällikkö Tuomas Sukselainen on nuuka mies, mutta vain virkansa puolesta. Hän vertaa budjetin valmistelijan roolia huolelliseen perheenisään, jonka on aina varauduttava myös pahimpaan. Kotona hän myöntää olevansa raha-asioissa paljon hövelimpi.
Sukselainen valittiin budjettipäälliköksi huhtikuun alussa. Sitä ennen hän oli valtiovarainministeriön kansantalousosastolla rakennepolitiikan yksikön päällikkönä.
Apuna historiallista muistia
Budjetin valmistelu on Sukselaisen mukaan valtiovarainministeriössä hyvin hioutunutta, ja siihen on myös tuoreen budjettipäällikön helppo tulla mukaan. Hänestä on tärkeää, että ympärillä on "historiallista muistia", johon voi tukeutua.
Sukselainen kiittelee, että järjestelmät ja rutiinit ovat hyvät. Yhteenvedot syntyvät nopeasti tehokkaan laskentaporukan ansiosta.
Sukselainen ei ole tarkkana vain markkojen suhteen. Hän asettelee sanansa varoen, kieli keskellä suuta.
Säännöllisin väliajoin budjettipäällikkö korostaa olevansa valtiovarainministeriön budjettiesityksen takana. Ei ole vaaraa, että budjettipäällikkö puhuisi ohi suunsa.