Kaksi entistä selkävaivaista tapasi työpaikalla.
"Oi, en ole koskaan tuntenut itseäni näin vetreäksi", toinen hihkui ja selitti tehneensä puutarhatöitä aamuvarhaisesta iltaan asti, päiväkausien ajan. "Heittelin 30 kilon multasäkkejä kottikärryyn huiskis vain", hän riemuitsi. "Illalla nukahdin aivan ihanan väsyneenä!"
Toinen näyttöpäätteen ääressä vuosia kyyhöttänyt ihmisraunio tiesi tunteen tismalleen.
"Minä olen karsinut vesurilla oksia kaadettavista puista. Hiirikäsi huusi ensin hoosiannaa, mutta meni sitten mykäksi järkytyksestä", hän kertoi. "Se ei ole kolmeen vuoteen ollut näin terve!"
Talon rakentaminen on jo alkumetreillä osoittautunut loistavan kokonaisvaltaiseksi kuntoilumuodoksi. Kun oksat oli karsittu ja puut kaadettu, piti raahata rankoja pitkin tonttia. Häh, sanoivat olemattomat hauikset ja umpiunessa uinailleet vatsa- ja selkälihakset.
Sitten alkoi hillitön halonhakkuu ja käsivarsissa löllyvät allit saivat kyytiä. Ensin loppuivat voimat, sitten menivät hermot, hiki virtasi pitkin selkää ja piti käydä rautakaupasta parempi kirves, mutta muutaman viikon kuluttua pinossa oli jo ainakin yhden talven polttopuut ja isotkin pöllit lentelivät kuin hammastikut.
Kun kivijalkojen raudoittaminen alkoi, pääsivät töihin käsivarsien lisäksi myös rintalihakset. Kuusimilliset raudat katkesivat tautisen suurilla pihdeillä jotenkuten, mutta kahdeksanmillisiä piti pingertää otsasuonet pullistellen. Sitten raudoista väänneltiin kiemuroita ja lopulta surrattiin häkkyröitä kyynärvarsi kipeänä.
Lopulta päästiin lapioimaan. Kuutiotolkulla hiekkaa ensin tukemaan sokkelimuotteja, sitten pois edestä ja taas takaisin. Ensimmäisen päivän jälkeen selkä- ja vatsalihakset olivat niin kipeät, että illalla sänkyyn köpötteli hissukseen miljoonavuotias mummo. Sen jälkeen on mennyt paremmin.
Siinä välissä on myös tasoitettu betonia, raahattu kolmimetrisiä muotinvonkaleita ja törkeän painavia tukirautoja, hakattu vasaralla ja hirveällä lekalla, sahattu lautoja ja raahattu lankkuja, hiottu, siivottu ja hikoiltu vielä lisää. Kevyttä oli vain styroksin paloittelu.
Iltaisin on raahauduttu suihkun ja ruokapöydän kautta sänkyyn miettien, kuinka mahtavaa ruumiillinen työ vaihteeksi on ja miten mukavaa onkaan tuntea itsensä terveeksi ja vahvaksi.
Maltan tuskin odottaa, että pääsen levyttämään, maalaamaan, tapetoimaan, laatoittamaan, muuraamaan, asentamaan ja nikkaroimaan. Metsääkin pitäisi vielä harventaa, tehdä vielä muutaman vuoden polttopuut, levittää pihalle multaa ja kivetä käytävät, istuttaa nurmikko, ruusupensaita ja omenapuita, kaivaa kaivo ja rakentaa aitaa sekä kivestä että puusta.
Kun talo on joskus valmis, olen jäntevä ja laiha kuin nuori vinttikoira. Ja sellaisena pysynkin, sillä kun tämän lystin lyhentäminen alkaa, meillä syödään vain hernesoppaa.
Miten mukavaa onkaan tuntea itsensä terveeksi ja vahvaksi.