Viime vuoden keskustelun kestosuosikkiaihe on ollut yritysten rekrytointihaasteet. Olemme lukeneet siitä, miten osaajat on saatava liikkeelle työn perässä ja keskustelleet aktiivisesti myös purkuavustuksen käyttöönotosta. Olen itsekin aktiivisesti osallistunut tähän keskusteluun ja kannustanut näkemään myös maaseudun tulevana asumisen, työnteon ja yrittämisen paikkana.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt muuttokeskustelun inhimillinen puoli. Se, mitä muutoksia uudelle paikkakunnalle muutto ihmisen elämään tuo.
Olenmuuttanut työn perässä kolme kertaa. Ensin Turusta Helsinkiin, sitten Helsingistä Vaalaan ja nyt Kuhmoon.
Ensimmäinen muutto oli helppo. Muutin vuokra-asunnosta toiseen. Toki takuuvuokrien maksaminen työttömälle vastavalmistuneelle oli haaste. Nuorelle asiantuntijalle ystäväpiiri muodostui helposti. Vanhastaan Helsingissä asui paljon tuttuja ja uudella työpaikalla oli loistava samanikäisten asiantuntijoiden porukka.
Muuttaessani Vaalaan muutin miesystäväni kanssa yhteiseen vuokra-asuntoon. Paikkakunnalla asui muutama hyvä nuoruuden ystävä. Verkostojen luominen oli helppoa.
Toki joskus kaipasin laajempaa ystäväpiiriä, varsinkin ensimmäisen lapsen syntyessä ja miehen käydessä töissä toisella paikkakunnalla. Lasten harrastusten kautta ei vielä syntynyt uusia ystävyyssuhteita, eivätkä lapsetkaan kaivanneet hirveästi muita kavereita.
Toisen lapsen syntymän jälkeen muutimme pienemmälle kylälle Vaalassa. Siellä luontaisen yhteisöllisyyden avulla menimme mukaan kylän toimintaan.
Lapsille tuli harrastuksia ja sitä myöten tutustuin uusiinkin ihmisiin. Puolisoni tilanne toki oli aluksi varmasti toinen.
Muutimme tänne Kuhmoon pari kuukautta sitten. Vaalassa oleva koti on vielä omassa omistuksessa. Uusi koti on hankittu Kuhmosta. Lainaa on molemmista taloista. Muuttoa helpottaa puolison täällä oleva työ, sukulaisverkosto ja hänen ystäväpiirinsä. Minulle ja lapsille muutto on hieman hankalampi. Erityisesti pohdituttaa, että miten niitä uusia ystäviä saa. Siitä on viime päivien aikana käyty tunteellisiakin keskusteluja.
Vanhemmalle on tärkeää, että lapsi saa ystäviä ja on onnellinen. Se, että ei ole yhtään ystävää, ei ole pelkästään surullista, vaan voi aiheuttaa masennusta tai syrjään jäämistä yhteisöstä ja yhteiskunnasta. Ystäviä saa usein harrastusten kautta. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että muuttavien perheiden lapsilla ja aikuisilla on tieto paikkakunnan harrastuksista ja seuratoiminnasta sekä matala kynnys mennä näihin toimintoihin mukaan.
Kotiutumisen haasteet tulee tunnistaa myös muille kuin maahanmuuttajille ja tarjota sellaisia kohtaamisia, joista muuttaja hyötyy.
Myös yksin muuttajia löytyy. Aivan kuten perheille, myös heille muutto on elämänmuutos.
Vaalaan muuttaessani mietin, että olin aika lailla poikkeava tapaus. 29-vuotias nuori lapseton ja avioton nainen muuttamassa pieneen maaseutupitäjään.
Tulinko uutena asukkaana huomioitua ja oliko ikäisilleni tarjolla harrastuksia? Osin kyllä ja osin ei. Osin näistä kokemuksista johtuen kaksivuotisessa Vetoa Vaalaan -hankkeessa oli yhtenä tavoitteena tulomuuttopalveluiden kehittäminen kuntaan.
Suuressa rekrytointikeskustelussa emme voi unohtaa tätä inhimillistä puolta.
Kuntien tulee yhä enemmän kiinnittää huomiota tulomuuttopalveluihin ja ihmisten vastaanottamiseen: kohtaamiseen. Myös työnantaja, järjestöt ja yhteisöt voivat edistää muuttajan juurtumista paikkakunnalle.
Hyviä ja keveitä keinoja muuttajien huomioimiseen ovat muun muassa uusien muuttajien tervetulokirje, kutsuminen yhteiseen tilaisuuteen, liput kulttuuritapahtumaan tai vaikkapa aamukahvikutsu kunnanjohtajan luo. Myös eri palveluissa muuttajan tarve voidaan pyrkiä huomioimaan.
Kun uusi perhe tulee varhaiskasvatuksen piiriin, voidaan perheen kanssa järjestää keskustelu, jossa käydään läpi muuttoon liittyvät tekijät ja lapsien aikaisempi harrastustausta tai toiveet harrastuksista.
Kunta voi palkata myös oman henkilön tekemään työtä. Kotiutumista edistämään on esimerkiksi Uudessakaupungissa palkattu kaksi asiaan vihkiytynyttä henkilöä, toinen toimii asukasluotsina, ja toinen autotehtaan sankarikummina. Tavat tulee valita ja toiminta resursoida kunnan koon ja muuttajien määrän mukaan.
Emme saa puhua ihmisistä pelkästään työvoimamassana, joka tarpeen mukaan vaihtaa asuinpaikkaa. Meidän tulee muistaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kun muuttaa, työ tai uusi yritys vie usein mennessään, mutta hyvinvoinnin kannalta tulisi tarkastella koko paketti.
Kirjoittaja Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.